Kaksi viikkoa matkaan

Aika kulkee aivan huomaamatta paljon nopeampaa kuin luulisi. Idea matkasta syntyi noin vuosi takaperin ja nyt aivan yllättäen reissu onkin jo ovella. Kaksi viikkoa aikaa hoitaa viimeisetkin käytännönasiat kuntoon. Koska aika kulkee näin nopsaan, niin eihän tässä varmaan mene kuin hujaus ja olenkin palannut Suomeen monta reissumuistoa ja -kokemusta rikkaampana.

Aika on niin kortilla, että en valitettavasti ehdi kasvotusten hyvästelemään kaikkia ystäviä ja rakkaita. Muusa muutti tänään "sijaiskotiin" Annikan luokse ja tuntui tykkäävän paikasta. Toivottavasti muistaa vielä mammansa, kun palaan takaisin. On vähän irtonainen olo kun tutut kuviot muuttuvat hetkeksi uusiin. Maallinen omaisuus on pakattu pahvilaatikoihin, opiskelun aherrus muuttuu riippumatossa loikoiluun ja loskassa tallustaminen meressä uimiseen.

Ensimmäinen malarialääke olisi pitänyt lääkärin neuvon mukaan ottaa jo viikko sitten. Kyseessä on lääke, joka otetaan kerran viikossa. Menisin mielelläni lääkkeet jo huomenna ostamaan, mutta kun en löydä reseptiä! Lääkkeiden ottaminen pitää siksi aloittaa hyvissä ajoin, koska niillä voi olla aika pahoja sivuvaikutuksia ja on hyvä huomata jo kotosuomessa jos lääke pitää vaihtaa. Vähän kyllä pelottaa kuurin aloittaminen, sillä näitä sivuvaikutuksia on mm. altistuminen masennukseen, vaipuminen psykoosiin, pahat painajaiset, muistikatkot yms. Lista on todella pitkä. YTHS:n täti sanoi kyllä, että hänen uransa ajalta hän muistaa vain yhden tapauksen, jolloin kuuri on pitänyt sivuvaikutusten takia keskeyttää. Tepelle olikin määrätty jotain toista malarialääkettä. Siinä oli se huono puoli, että sitä pitää ottaa päivittäin. En tiedä millaisia sivuvaikutuksia Tepen lääkkeillä mahdollisesti on, mutta Tepe kertonee niistä itse myöhemmin.

Monta hommaa vielä hoitamatta ja kello raksuttaa. Paras lähteä taas touhottamaan.

Ensimmäinen matkauni

Viime yönä se sitten tapahtui. Näin ensimmäisen unen matkasta!

Uni alkoi siten, että saavuin Mumbain lentokentälle yhdessä Jyväskylän avoimen yliopiston henkilökunnan kanssa. Avoin oli järjestänyt virkistyspäivät henkilökunnalle Intiaan. Jäin heti joukosta jälkeen, koska olin pakannut kaikki vaatteeni ja tavarani viiteen kangaskassiin (sellaiseen ekokauppakassimalliseen) ja yksi kasseista oli levinnyt lentokoneeseen ja jouduin pakkaamaan sen uudestaan.

Koitin kipittää muita kiinni ja juostessani Mumbain lentokentän läpi ehdin panna merkille, että kenttä oli varsin länsimainen ja hyvin ilmastoitu, koskapa siellä ei ollut liian kuuma. Katto oli suurimmaksi osaksi lasia ja näin auringon paahtavan taivaalta ja palmujen heiluvan vienossa tuulessa. Rakennus oli todella sokkeloinen ja portaita meni ylös ja alas joka puolella. Vaikka näin avoimen väkeä etäämpänä, en päässyt heidän luokseen suoraan, sillä sokkeloiden vuoksi pitäisi tehdä muutama koukkaus.

Kioskin ohi kiitäessäni vilkaisin tuotteiden hintalappuja (siellä oli mm. sitä purkissa olevaa hattaraa) ja koitin miettiä, että mitenkäs se paikallisen valuutan kurssi menikään? Muistin että pitäisi mennä vaihtamaan rahaa, kunnes se iski! Tajusin aivan yhtäkkiä, että olin matkalla ilman rahaa! Luottokortti ei ollut ehtinyt saapua ennen matkaa, koska kävin tekemässä pankissa hakemuksen vasta viime viikolla! Uskaltaisikohan sitä lähettää postissa, vai katoaisiko se lopullisesti?

Portaiden juurella sain kaksi avoimen naista kiinni. Toinen selitti juuri toiselle, että hänelle oli käynyt kerran niin, että ei ollut ehtinyt saada uutta luottokorttia ennen matkan alkua ja se oli lähetetty postissa. Paketin perille saapumisessa oli kestänyt kauan.

Siinä vaiheessa uni taisi siirtyä jo ihan muihin sfääreihin ja matka-asiat unohtuivat. Mitenköhän tätä unta pitäisi nyt sitten tulkita?