Chumponissa saimme kyydin suoraan rautatieasemalle, jossa koitimme saada liput yöjunaan ja makuupaikoille. Molemmat järkevään aikaan menevät junat olivat täynnä sekä sille että seuraavalle yölle, joten meidä ei auttanut kuin ottaa liput 01:57 lähtevään junaan. Kova väsy meinasi hiipiä päällemme junaa odotellessa. Mokoma oli vieläpä melkein tunnin myöhässä aikataulusta! Noh, kerrankin uni maittoi junassa makeasti ja olimme varsin virkeitä saapuessamme perille.
Bangkokissa suuntasimme jo tutuksi tulleelle Khaosan Roadille (joka on nimensä mukainen kaaostie), sillä edessämme oli tärkeä missio: Täyttää rinkan jokainen tyhjä kolo tuliaisilla ja matkamuistoilla! Tinkimisestä on tullut jo sellainen tapa, että saakohan sitä enää karistettuakaan? Alan pian kotosuomessa tinkaamaan perunakilon hintaa alemmaksi! If I take one kilo of potatoes and one kilo of carrots, how much can you lower the price? Is that your best offer?
Lähestyvä thaimaalainen Uusi Vuosi, Songkrang, näkyy jo vahvasti Khaosanin katukuvassa. Joka päivä kadulla menee kello 17 juhlakulkue ja paikallisia bändejä on esiintymässä kadunkulmassa Nokian sponssaamina! Uusi vuosi alkaa oikeasti vasta sunnuntaina 13. päivä ja silloin on tiedossa suuri vesisota (joskin oikea asiallinen tapa olisi kysyä ensin lupa, että saa kaataa toisen päälle siunattua vettä tuomaan hyvää onnea ja siunausta, mutta perinne on kuulemma riistäytyvyt varsinkin läkkäreiden käsissä lähinnä vesisodaksi). Pakko myöntää , että kylmä vesisuihku niskaan olisi varsin virkistävä tässä +35c - +40c helteessä!
Teemun lento kotiin lähti eilen illalla ja tekstiviestitse sain jo tiedon, että nyt on juotu viiniä Viinissä (joskin lentokentällä, mutta silti). Henna lähti tänä aamuna. Nyt reissuretkueemme koko on kutistunut yhteen yksinäiseen matkamieheen, joka jatkaa maailman ihmettelemistä. Tänään on tasan puoli vuotta reissua takana, edessä enää runsaat pari viikkoa.
torstai 10. huhtikuuta 2008
maanantai 7. huhtikuuta 2008
Vastarannalla
Koskapa resorttimme oli mukavuudestaan huolimatta hyvin eristäytynyt, muutimme saaren toiselle laidalle muutamaksi päiväksi katselemaan vähän millaista menoa siellä on. Löysimme lähinnä länkkäreille suunnattuja vaate-, koru-, rihkama- ja matkamuistomyymälöitä sekä länsimaisia ravintoloita ja kahviloita. Tulihan sitä toki vähän shoppailtuakin... Minua tuppasi ärsyttämään taksimiesten jatkuva "taxi, taxi" -huutelu, varsinkin kun about kaikki oli kävelymatkan päässä, paitsi jos olisi halunnut aivan toiselle laidalle saarta!
Asustelimme kerrankin aika luxushotellissa, eikä hinnaksi silti tullut kuin viisi euroa per nassu. Huoneessa oli parveke, peilipöytä, vaatekaappi, kuuma suihku, jääkaappi/minibaari ja tv:n lisäksi DVD-soitin ja alakerrasta sai lainata leffoja ilmaiseksi. Eipä sitä tullut paljon sisällä istuskeltua, mutta yhtenä iltana katselin Bourne Ultimatumin.
Heti ensimmäisenä päivänä vastarannalla kävimme pelaamassa minigolfia. Rata oli oikein hieno ja ovela. Siellä oli mm. "golden gate" -silta, jonka yli pallo piti saada, oli myös suuri linna sekä Stone Henge. Sellaista tv:stä tuttua tuulimyllyestettä ei valitettavasti ollut. Meidät ylätti pelin alkumetreillä pieni sadekuuro, joka oli sekä yllättävä että virkistävä. Eihän täällä oikeastaan pitäisi sataa tähän aikaan vuodesta! Teemu voitti pelin, vaikka aika tasaväkisiä me kaikki oltiin.
Illan pimeydyttyä (täällä ei ole hämäryyttä) näimme/osallistuimme rannalla tulenpyöritykseen sekä todistimme jättimäisen teepussiraketin lähtölaukausta! Jos joku ei tiedä mikä on teepussiraketti, niin voipi meitä kiskoa joskus hihasta, se pitää nimittäin näyttää eikä kertoa! Rannalta hotelille palatessa kävimme katsomassa paria saaren nähtävyyttä: aikaisemman kuninkaan patsasta sekä monogrammia, jonka hän oli saarella vierrailleessaan kiveen kaivertanut. Siellä oli pieni alttari ja sytytimme pari suitsuketta.
Koh Taolta suuntasimme takaisin Chomphoniin tällä kertaa Speed Boatilla. Saimme istuskella kannella ja nauttia auringosta. Näimme paljon lentokaloja, ja oli aivan hulvattoman hullua kuinka kauan kalat lensivät ennen kuin tippuivat takaisin veteen.
Asustelimme kerrankin aika luxushotellissa, eikä hinnaksi silti tullut kuin viisi euroa per nassu. Huoneessa oli parveke, peilipöytä, vaatekaappi, kuuma suihku, jääkaappi/minibaari ja tv:n lisäksi DVD-soitin ja alakerrasta sai lainata leffoja ilmaiseksi. Eipä sitä tullut paljon sisällä istuskeltua, mutta yhtenä iltana katselin Bourne Ultimatumin.
Heti ensimmäisenä päivänä vastarannalla kävimme pelaamassa minigolfia. Rata oli oikein hieno ja ovela. Siellä oli mm. "golden gate" -silta, jonka yli pallo piti saada, oli myös suuri linna sekä Stone Henge. Sellaista tv:stä tuttua tuulimyllyestettä ei valitettavasti ollut. Meidät ylätti pelin alkumetreillä pieni sadekuuro, joka oli sekä yllättävä että virkistävä. Eihän täällä oikeastaan pitäisi sataa tähän aikaan vuodesta! Teemu voitti pelin, vaikka aika tasaväkisiä me kaikki oltiin.
Illan pimeydyttyä (täällä ei ole hämäryyttä) näimme/osallistuimme rannalla tulenpyöritykseen sekä todistimme jättimäisen teepussiraketin lähtölaukausta! Jos joku ei tiedä mikä on teepussiraketti, niin voipi meitä kiskoa joskus hihasta, se pitää nimittäin näyttää eikä kertoa! Rannalta hotelille palatessa kävimme katsomassa paria saaren nähtävyyttä: aikaisemman kuninkaan patsasta sekä monogrammia, jonka hän oli saarella vierrailleessaan kiveen kaivertanut. Siellä oli pieni alttari ja sytytimme pari suitsuketta.
Koh Taolta suuntasimme takaisin Chomphoniin tällä kertaa Speed Boatilla. Saimme istuskella kannella ja nauttia auringosta. Näimme paljon lentokaloja, ja oli aivan hulvattoman hullua kuinka kauan kalat lensivät ennen kuin tippuivat takaisin veteen.
perjantai 4. huhtikuuta 2008
Saareilua Koh Taolla
Koh Taolle matkasimme yölaivalla, joka lähti satamasta keskiyöllä ja oli perillä aamulla kuudelta. Kyseessä ei ollut mikään viiden tähden loistoristeilijä, vaan suomalaisen sisävesilaivan kokoinen purkki. Nukuimme kannella katoksen alla siten, että yhteen suuntaan oli tuulensuojaa antavan seinä ja muihin suuntiin vain puolimetriset kaiteet. Tilaa olisi ollut noin 20 nukkujalle, mutta meitä oli vain seitsemän, joten ei tullut ahdasta. Meri oli aika tyyni, mutta keinutti sen verran mkavasti, että nukuin todella makeasti.
Satamassa ohitimme innokkaat taksikuskit ja menimme aikaiselle aamiaiselle. Viereisessä pöydässä aterioineen perheen äiti alkoi juttusillemme ja mainostamaan omaa resorttiaan saaren toisella laidalla. Koska hinta oli hyvä, valokuvat kiehtovia ja naisen englanti erinomaista, lähdimme hänen mukaansa. Tarkoituksemme oli viipyä saaren sillä laidalla vain pari päivää, mutta meillä oli niin mukavaa, että oleskelumme venähti viikoksi!
Resortti oli privaatissa lahdenpoukamassa, jossa ei varsinaista hiekkarantaa ollut kovin pitkästi, mutta varsin riittävästi. Resorttiin mahtuu kerrallaan noin kolmisenkymmentä asukasta, joten ei sitä rantaa kilometritolkulla tarvitakaan! Muutenkin ranta oli melko autio, koska lahdenpoukama oli niin mainio snorklailupaikka, että suurinosa lomalaisista vietti aikaansa vedessä. Itsekin snorklailin kahtena päivänä ja näin aivan uskomattomia kirjavia kaloja! Siellä olisi kuulemma ollut mahdollista nähä myös haita, mutta minun silmääni ei kyllä osunut evääkään.
Joka ilta auringon laskeuduttua rannalla aukesi pieni baari, joka oli vallan mainio paikka tutustua toisiin matkalaisiin (nimenomaan kaltaisillemme jäyhille suomalaisille). Baaritiskillä oli mahdollista pelata "Neljän riviä" ja Huojuvaa Tornia. Niiden parissa vietimmekin useita iltoja. Baarimikot itse olivat vähän turhan hyviä pelaajia ja meinasivat aina voittaa. Joskus tornipeliä häiritsi tuuli, joskus taas resortilla asuva villikissa Jimmy.
Joka ilta resortin henkilökunta esitti rannalla Fire Shown eli tulenpyöritystä. Itsekin innostuimme lajista siinä määrin, että aloimme pyöritellä harjoituspoita henkilökunnan opastukella. (Poi on sellainen ketju, minkä päässä on tennispallo. Pitää ensin harjoitella niillä ennen kuin voi koittaa tulella). Kolmen päivän harjoittelun jälkeen minä ja Teemu oltiin jo niin hyviä, että saatiin kokeilla tulenpyörittämistä. Kovasti kehuivat ja sanoivat, että uskomattoman nopeasti opittiin... Pitihän sitä sitten ostaa poit itsellekin, että voi jatkossakin harjoitella! Oli se nimittäin aika hienoa, kun tulipallot suhisivat ympärillä!
Satamassa ohitimme innokkaat taksikuskit ja menimme aikaiselle aamiaiselle. Viereisessä pöydässä aterioineen perheen äiti alkoi juttusillemme ja mainostamaan omaa resorttiaan saaren toisella laidalla. Koska hinta oli hyvä, valokuvat kiehtovia ja naisen englanti erinomaista, lähdimme hänen mukaansa. Tarkoituksemme oli viipyä saaren sillä laidalla vain pari päivää, mutta meillä oli niin mukavaa, että oleskelumme venähti viikoksi!
Resortti oli privaatissa lahdenpoukamassa, jossa ei varsinaista hiekkarantaa ollut kovin pitkästi, mutta varsin riittävästi. Resorttiin mahtuu kerrallaan noin kolmisenkymmentä asukasta, joten ei sitä rantaa kilometritolkulla tarvitakaan! Muutenkin ranta oli melko autio, koska lahdenpoukama oli niin mainio snorklailupaikka, että suurinosa lomalaisista vietti aikaansa vedessä. Itsekin snorklailin kahtena päivänä ja näin aivan uskomattomia kirjavia kaloja! Siellä olisi kuulemma ollut mahdollista nähä myös haita, mutta minun silmääni ei kyllä osunut evääkään.
Joka ilta auringon laskeuduttua rannalla aukesi pieni baari, joka oli vallan mainio paikka tutustua toisiin matkalaisiin (nimenomaan kaltaisillemme jäyhille suomalaisille). Baaritiskillä oli mahdollista pelata "Neljän riviä" ja Huojuvaa Tornia. Niiden parissa vietimmekin useita iltoja. Baarimikot itse olivat vähän turhan hyviä pelaajia ja meinasivat aina voittaa. Joskus tornipeliä häiritsi tuuli, joskus taas resortilla asuva villikissa Jimmy.
Joka ilta resortin henkilökunta esitti rannalla Fire Shown eli tulenpyöritystä. Itsekin innostuimme lajista siinä määrin, että aloimme pyöritellä harjoituspoita henkilökunnan opastukella. (Poi on sellainen ketju, minkä päässä on tennispallo. Pitää ensin harjoitella niillä ennen kuin voi koittaa tulella). Kolmen päivän harjoittelun jälkeen minä ja Teemu oltiin jo niin hyviä, että saatiin kokeilla tulenpyörittämistä. Kovasti kehuivat ja sanoivat, että uskomattoman nopeasti opittiin... Pitihän sitä sitten ostaa poit itsellekin, että voi jatkossakin harjoitella! Oli se nimittäin aika hienoa, kun tulipallot suhisivat ympärillä!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)