Lao pohjoisesta etelaan

Vietimme aikaa Van Viengissa runsaan viikon. Kaupunki on hyvin pieni, eika tekemista tubeilun lisaksi ole paljoa (ellei halua jumittaa ravintolassa katsomassa Frendeja, Simpsoneita tms.). Vuokrasimme siis parina paivana mopot ja ajelimme tutustumaan lahiseutuihin. Lauri ja Kimmo ajoivat ja Tepe ja mina oltiin kyydissa. Ensimmaisella reissulla kavimme tutustumassa suureen (pimeaan ja pelottavaan) luolaan, jossa oli Buddha-patsas. Poijat lahtivat taskulamppuineen seikkailemaan syvemmalle luolan uumeniin, mutta mina jain odottelemaan valoisaan kohtaan Buddhan luokse. Luolaseikkailun jalkeen paasimme uimaan turkoosiin laguuniin luolan lahettyvilla. Kun meinasimme lahtea takaisin huomasimme, etta Kimmon ja mun moposta oli etukumi tyhjana! Paikalliset olisivat heittaneet meidat mopoinemme takaisin Van Viengiin vaivaisella 10 dollarin pikkusummalla! Emme mokomaan kiristykseen suostuneet vaan lahdimme taluttamaan mopoa korjaamolle. Parin kilsan paasta korjaamo loytyikin ja saimme pyoran eheaksi 40 000 kipin eli noin 4 dollarin hintaan.

Toinen yhteinen moporetkemme ulottui 56 kilometria pohjoiseen, kaupunkiin nimelta Kasi. Ei siella oikeastaan mitaan nahtavaa ollut. Kunhan vain ajeltiin sinne, kaytiin syomassa ja lahdettiin takaisin. Matkalla ajoimme monien pikkukylien lapi ja lapset huiskuttivat meille ja huutelivat sabaidiiii (eli hei tahi terve tahi moi). Oltiin enaa muutaman kilometrin paassa palaamassa Vang Viengiin kun Laurin ja Tepen moposta loppui menovesi. Onneksi olimme kahdella mopolla liikenteessa, joten Kimmo kavi hakemassa lahimmalta bensa-asemalta lisaa polttoainetta. Niin paastiin taas jatkamaan matkaa ja jo parin sadan metrin jalkeen hyytyi vuorostaan meidan mopo ja nyt oli Laurin vuoro kayda hakemassa polttoainetta silta samaiselta bensa-asemalta. Ei kehdattu tyontaa mopoa sinne vaikka matka olikin lyhyt, silla aika noloa kayda hakemassa pulloon menovetta tankkaamatta kuitenkaan omaa mopoa ja sitten paatya tilanteeseen, etta polttoaine loppuu moposta. Naurua piisasi :)

Yhtena iltana tutustuimme muutamaan paikalliseen (Kim, Noi ja Apple), jotka veivat meidat tanssimaan laotanssia johonkiin juhlaan. Emme tieda mika juhla oli kyseessa, mutta koulun pihalle oli pistetty pystyyn esiintymislava bandille, oli tilaa tanssimista varten, poytia syomista ja juomista varten, karuselli lapsille, myyntikojuja ja mm. sellaisia peleja, etta pitaa heittaa tikoilla ilmapalloja ja jos saa kolme palloa rikki voittaa nallen. Jonkinlainen karnevaali siis. Laotanssi oli aika mielenkiintoista... Kaikki tanssivat pienissa ryhmissa ja nama ryhmat muodostivat ison ringin tanssilattian ympari ja tama rinki pyorii hiljalleen eteenpain vastapaivaan. Tanssikuviot eivat tassa olleet kovin vaikeita, mutta hieman heratimme hilpeytta lansimaisine tanssimuuveinemme. Lauri muistutti lahinna sammakkoa tehosekoittimessa.

Joulua muistimme juhlistaa 24. paiva vaikka kaikille muille taalla Joulu onkin 25. paiva. Soimme joulusuklaita (cerbero rochereita tms.), katsoin Youtubesta Lumiukon, kavimme saunassa ja soimme ravintolassa maukkaan aterian. Meilla oli jopa yksi tonttulakki, jota kukin sai pitaa vuorollaan. Taisin olla tana vuonna vahan liian tuhma, silla en saanut lahjan lahjaa (tai sitten Pukki ei vain tiennyt missa olen ja minne lahjat toimittaa). Sauna oli vallan mukava kokemus vaikka laolainen sauna ei olekaan suomalaisen saunan veroinen. Siella ei ollut kiuasta (eli ei voinut heittaa loylya) vaan seinassa oli putki josta tuli hoyrya. Ensin olimme teehoyryissa ja myohemmin saimme sitruunahoyryt. Tullessamme paikalle saunassa oli kolme suomalaista poikaa ja etela-korealainen pariskunta, mutta suomalaiset haipyivat aika pian omille teilleen. Myos korealaisilla on jonkinlainen saunakulttuuri, joskaan siihen ei kuulu saunaolut.

Joulun jalkeen lahdimme kiirehtimaan kohti etelaa, silla haaveissamme oli ehtia Uutta Vuotta viettamaan 4000 Islands:lle. Koskapa onnistuin vilustumaan Jouluna pahasti ei kunto riittanyt paukkia suoraan etelaan, joten jaoimme reissun muutamaan etappiin. Ensin matkasimme picupin kyydissa nelisen tuntia Vientianeen, jossa vietimme yhden yon. Pojat loysivat sielta Scandinavian Bakeryn ja saimme HAPANKORPPUJA ja kunnon JUUSTOA! Seuraavana paivana matkasimme 10 tuntia bussilla Savannakhettiin, jossa vietimme yhden yon ja kavimme tutustumassa dinosaurusmuseoon. Museo oli kovin pieni, mutta saimme pitaa kadessamme aitoa fossiilia, joka oli kasittaakseni pala T-rexin luuta. Seuraavana paivana matkasimme bussilla Pakseen, mista yhden yon jalkeen pickupin kyydissa Don Detille. Pickupin lava on taalla ihan yleinen tapa matkustaa ja pickupit lahtevat usein linja-autoasemilta. Lavalle on rakennettu penkit ja katoskehikko. Poijaat matkustivat tuon viimeisimman matkan patkan pickupin katolla, eika sinne lavalle olisikaan enempaa vakea mahtunut, oli sen verran taytta. Parhaimmillaan auton kyydissa oli noin kolmisenkymmenta ihmista, joista suuri osa viela yllattaen lankkareita. Olipa siella myos yksi austraalialainen poika, joka oli ollut Suomessa vuoden vaihto-oppilaana.

Nyt olemme olleet jo yhden yon taalla Don Detilla. Tama on yksi niista alueen 4000 saaresta. Meilla on bunglowi ihan Mekong-joen rannalla ja huoneen hinta on 10 000 kippia per naama per yo (eli noin dollarin eli noin 70 eurosenttia). Bungalowin verannalla on nelja riippumattoa, joten ei tarvitse lahtea kauas rentoutumaan. Eilen kavimme Reggae Bar -nimisessa ravintolassa, jonka isanta kertoi etta hanella on kaksi suomalaista ystavaa, Riku ja Tunna. Sitten han tiedusteli olemmeko nahneet hanet televiissiosta. Todennakoisesti olemme, silla kyllahan nuo Madventuret on tullut jo pariinkin kertaan katsottua.

Hullu, halpa reissukohde, Laos

Viimeisimmästä kirjoittelusta alkaa ollakin jo jonkin verran aikaa. Maata vaihdoimme noin viikko sitten ja täten olemme nyt Laon puolella.

Matka Nong Khaista (rajakaupunki Thaimaan puolella) Vientianneen (samanmoinen Laon puolella) oli nopsakka juttu, joskin rajalla täytyi hommata viisumit ja olimme pakotetut hankkimaan pullon viskiä verovapaasta myymälästä.Vientiannesta jatkoimme välittömästi matkaa Vang Viengiin. Matkaa oli reilut 100 kilometriä ja sen taittamiseen meni aikaa pitkälti neljättä tuntia; ylämäkiä riitti, eikä bussi ollut lähelläkään parhaimpia, joita olen elämässäni kohdannut.

Täällä onkin nyt sitten tehty paljostikkin kivaa. Pariin otteeseen on käyty tubeilemassa, tarkoittaen että traktorin sisäkumilla on liplateltu alespäin jokea pitkin. Aktiviteettiin liittyy myös veteen hyppelyä köysillä heivaten ja oluenjuontia. Tubeillessa tapaa myös muita matkaajia, joten nyt meillä on täällä melko paljon puolituttuja joille pitää nostaa kättä vastaan
tultaessa.

Kahden tubeilupäivän välissä pidimme rentoutumispäivän. Hengailimme riippumatoissa Smile -nimisen rantaravintolan puitteissa. Siinä sitten huomasimme että laurin riippumaton kiinnikenaru on alkanut rispaantua joten innolla odottelimme milloin putoaminen tapahtuu. Hetken kuluttua koimme yllätyksen, sillä putoajan rooliin joutuikin allekirjoittanut itse. Onneksi ei tarvinnut tuota häpeän ristiä yksin kantaa, ku kyllä se Lauriki siitä sitte putosi :)

Hintataso täällä on hyvästi kohdillaan pienemmällekkin lompakolle. Hotellihuoneista maksetaan 2 dollaria per naama ja hyvän ja täyttävän aterian (sis. juoman) saa noin 2 eurolla. Olut maksaa baarissa 8000-10000 kippiä 0,64 litran kokoinen pullo, elikkäs siis reilusti alle euron.

Brittihuumoria

Thaimaassa tapaamamme brittipoika Stuart suositteli meille (koska pidämme brittikomediasta) mm. muutamia sarjoja, joita kannattaisi katsoa. Koskapa brittihuumorin ystäviä löytyy myös matkablogin seuraajista, arvostanette muutamaa vinkkiä.

Stuart's list

• The Mighty Boosh
• Peep Show
• Spaced (Shaun of the Dead people)
• Black Books

Nong Khai

Junamatka tänne Thaimaan pohjoisosaan taittui vallan mukavasti. Vaikka olimme vain kakkosluokan ei-ac-sleeperissä, oli palvelu yllättävän hyvää. Junan henkilökunta kävi mm. levittämässä meille sängyt ja petasivat niihin lakanat ja kaikki kuntoon. Itsepalvelu-Suomen kansalaisena olo oli kuin kuninkaallisella. Illallista ja aamiaista olisi voinut tilata omalle paikalleen, mutta me jätimme ruoat tällä kertaa väliin. Aamulla olo ei ollut enää niin vip. Junahenkilökunta herätti meidät ystävällisesti jo pari tuntia ennen junan saapumista perille. Noh, aamu-uninen vaikka olenkin, niin kyllä ne maisemat olivat aikaisen heräämisen arvoisia.

Sitten pieni vinkki junainsinööreille: Kyykkyvessa ei ole paras mahdollinen vaihtoehto huonokuntoisilla raiteilla kulkeviin juniin.

Perillä taistelimme tuktukeista, ja saimmekin kaapattua yhden saksalaiselta turistilta, jonka mielestä olisi ollut hulluutta matkustaa neljästään niin kuin kuskit meitä koittivat kyytiin järjestää. Saavuimme Mut Mee Garden Guesthouseen, ja vaikka meille ei ollut heti huoneita vapaana jäimme syömään aamiaista kauniiseen puutarhaan ja odottelemaan josko 11 aikaan huoneita vapautuisi. Emme odottaneet turhaan ja noin parin euron hintaan per henkilö olemme olleet täällä jo useita öitä. Kauniin sisäpihapuutarharavintolan ruokien tilaaminen on aika mielenkiintoinen projekti: jokaisella hotellin huoneella on oma kirjasensa ja kirjaan kirjoitetaan menyystä halutut ruoat ja niiden hinnat. Sitten kirjanen viedään keittiön pöydälle ja mennään ravintolan puolelle odottamaan annoksia. Juomat oluesta lähtien haetaan keittiön jääkaapista omatoimisesti ja kirjoitetaan kirjaseen. Aika luottavaisia ovat, sillä olisihan tuo vallan mahdollista unohtaa merkata pari olutta...

Puutarhasta on näkymät Mekongille ja joen takana näkyy Laos. Joella kelluu myos Gaia -niminen pikkubaari, joka on auki kello 19 alkaen siihen asti kunnes viimeinenkin asiakas lähtee pois (tuplarommicola noin eurolla). Rannasta lähtee joka päivä kello 17 tunnin mittainen risteily katsomaan aurinhonlaskua ja maisemia. Kävimme eilen risteilyllä ja söimme laivalla illallista. Tulin tilanneeksi aika jännittävän makuista "kalaa Mekongista".

Tänään vuokrasimme hotellilta polkupyörät ja ajoimme kuuden kilometrin päähän katsomaan hullun shamaanin rakentamaa patsaspuistoa. Aika mielenkiintoisia juttuja oli shamaani kerennyt rakentaa sen 25 vuoden aikana, jotka puiston tekeminen kesti. Patsaat perustuvat buddhalaiseen mytologiaan ja aika paljon siellä näkyi hindulaisiakin vaikutteita. Suurin osa patsaista oli todella suuria ja (ihmis)hahmojen päät ylsivät puiden yläpuolelle. Puistosta löytyi myös "elämän pyörä", jossa pääsi tutustumaan elämän kiertokulkuun ja jälleensyntymiseen.

Meidän reissuretkueemme on nyt nelijäseninen, sillä Lauri liittyi seuraamme pari päivää sitten. Lauri on siis Kimmon matkakumppani, joka jäi matkustelemaan itsekseen Kimmon lentäessä Bangkokiin. Huomenna siirrymme kaikki yhdessä Laoon, siellä seikkailu jatkuu.

Bang-bang-kok-kok

Niinpa jamahdimme taasen aiottua pidemmaksi aikaa tanne Bangkokiin. Tana iltana jatkamme matkaa pohjoista kohti yojunalla. Menemme Nong Khai -nimiseen rajakaupunkiin, josta on vain kivenheitto Laon puolelle. Pitaa viela sielta koittaa paasta nettiin, silla lukemamme perusteella Laos ei tarjoa hyvia nettimahdollisuuksia.

Eilen vietimme mukavan paivan. Ensin muutama tunti Bangkokin elaintarhassa, jossa kahden euron sisaanpaasymaksulla naimme paljon eksoottisia elaimia. En ollut aikaisemmin nahnyt ainakaan kirahvia, vompattia enka hyeenaa. Oli siella norsuja, leijonia, tiikereita, panttereita, apinoita, seeproja, karhuja, strutseja, krokotiileja, kilpikonnia, liskoja, virtahepoja... hurjasti kaikenlaisia otuksia! Niita paasi pallistelemaan hyvin lahelta, koska olivat aika pienissa hakeissa (tai siis aitauksissa, ei ne oikeastaan hakkeja olleet) niin eivat paasseet kauas piiloon katseita. Varsinkin eras oranki oli hyvin surullisen nakoinen istuskellessaan apaattisena ja katsellessaan katselijoitaan.

Illemmalla menimme viela elokuviin. Kavimme katsomassa Beowulf -elokuvan 3D -elokuvateatterissa. Siella siis istuttiin 3D-lasit paassa, mutta ei sentaan sellaiset vanhanaikaiset etta toinen linssi olisi punainen ja toinen vihrea! Oli aika vaikuttava kokemus kylla, valilla tuntui etta olisi voinut kadella napata jotain elokuvasta. Leffan valitsimme sen perusteella, etta se oli ainoa 3D-teatterissa pyoriva, mutta ihan viihdyttava patkahan tuokin oli. Olihan siina sentaan alaston Angelina Jolie!

Bangkok on vallan mukava paikka suurkaupungiksi. Taalla on vain yksi epamiellyttava asia, johon ei voi olla tormaamatta. Vanhat, rumat, allot lankkarimiehet nuorten nattien thai-tyttojen seurassa. Kylla sen yleisesti voi sivuuttaa, mutta tassa paivana eraana olimme kuuntelemassa livebandia ravintelissa niin edessamme olevaan poytaan tuli kaksi tuollaista pariskuntaa. Touhun seuraaminen alkoi allottaa. Piti paasta pian pois! Hyi hyi hyiiiiii! Miksi niitten pitaa tulla ihmisten ilmoille pelehtimaan? Pysyisivat vain siella punaisten lyhtyjen alueella tai hotellihuoneissa!

Lotta ja hiili

Mita yhteista on lotalla ja hiilella? ...molemmat ovat jylsijoita. Thaimaalaisten kanssa kommunikoidessa haastavinta lienee, etta R ja L lausutaan milloin allana ja milloin arrana. Vahan niin kuin Lucky Luke -sarjakuvissa kiinalaiset sanovat aina R:n tilalle L, paitsi etta taalla se ei ole yhta johdonmukaista. Luulen, etta he eivat vain huomaa aanteiden eroa. Ihan kuin suomalainen saattaa seota suhuassissa ja kysya vapaata istumapaikkaa etsiessaan "may I shit here?".

Palasimme eilen saarilomaltamme Koh Koodilta (Ko Kut). Postikorttimaisen idyllista hiekkarantaa, palmuja ja aurinkoa. Valilla ei voinut olla ajattelematta Isoa Aaltoa, joka tuossa muutama vuosi sitten Joulun aikaan tanne iski, silla hotellillamme oli aika selkeasti nahtavissa missa vanhat rakennukset ja laiturit olivat olleet ennen aaltoa ja uudet rakennukset oli pistetty pystyyn vahan sivummalle. Valilla sita rannalla maatessaan mietti, etta miten toimisi ja mihin suuntaan juoksisi jos horisontissa nakyisi Iso Aalto.

Mista tietaa milloin kookospahkina on kypsa? Tama ei ole vitsi, haluaisimme vain tietaa! Kaytimme paljon aikaa kahden kookospahkinan avaamiseen, joista toinen oli ylikypsa (yok-yok-yok) ja toinen oli liian raaka (iy-iy-iy). Koitimme kylla koputella niita, mutta millainen aani kookospahkinasta pitaisi kuulua silloin kun se on parhaimmillaan?

Nyt enaa 30 sekkaa nettiaikaa jaljella, joten taidan painaa vaan etta OK niin tama viesti ilmestyy blogiin eika katoa bittien taivaaseen!

Saareilua Koh Koodilla.

Juup eli viikon verran ollaan oltu saarella nimelta Koh Kood tai Koh Kut. Ihmiset on ollunna oikeinkin ystavallisia ja mukavia, mutta englanninkielta taalla ei kovin paljoa taideta, mika on hassua silla taalla on kuitenkin suhteellisen paljon turisteja (vaikkakaan ei yhta paljon kuin lahistolla olevalla isommalla Koh jollain muulla).
Se on todettu etta kalliimpaa taalla tuntuu olevan kaikki yopymisesta olueen. Ja oluttahan on nyt Kimmon ansiosta tullut otettua vahan enemman kuin intiassa :P
Rentoa menoa on harrasteltu ja mopolla parrailty pitkin saarta. Kaytiin tuossa eilen vesiputouksella ja uitiinkin siella. Yritettiin myos etsia 300 vuotta vanhaa puuta mutta taman teimme tuloksetta.
Kajakkiurheilua on myos suunniteltu mutta saapa nahda jaako vain suunnitteluksi, silla huomenna on tarkoitus jos siirtya pois saarelta ja taas kohti Bangkokia kohtaamaan Kimmon ystavaa (vai ystavia?). Puhhuijakkaa, saa nahda mita siita hulinasta taas tulee taman rauhallisuuden jalkeen.
Pitaa taas koittaa paasta kirjoittelemaan ettei tarvi huolestua meidan hengissaolosta :)