Olemme karistaneet Mumbain polyt nyt kannoiltamme, mutta viela on monta asiaa, mita on jaanyt tuolta matkamme ensimmaiselta viikolta kertomatta. Muistammekohan edes lie kaikkea?
Ovelia ovat intialaiset. Heidan kanssaan voi kayda varsin sujuvaa keskustelua englanniksi, kunnes tulee estittaneeksi kysymyksen "how much?". Taman jalkeen intialaisen verbaaliset taidot tuntuvat haviavan, hanen kielensa turpoaa kaksinkertaiseksi tai sitten suuhun eksyy kuuma peruna - miten muuten voi selittaa sen, etta numeroista ei koskaan saa mitaan selvaa kun alkaa neuvottelemaan hinnoista? Niin, kyllahan minunkin suussani fifty ja twenty lausutaan samalla tavalla "befty" tai "bibdi". Luulenpa vallan etta tekevat tahallaan taman, hamatakseen viatonta reissaajaa maksamaan liikoja!
Tinkimiseen saimme vihdoin puhtia eilen, kun kavaisimme yksilla olusilla ja lahdimme sitten uhmakkaasti kiertelemaan kojuja, etta mehan ei makseta enaa liikaa mistaan! Niinpa teimmekin oivia ostoksia ihan oiviin hintoihin. Mulla on pari paitaa lisaa ja Tepellakin on intialaiset kamppeet ja hippiveska. Ostettiin myos lisaa lukemista, kun sairaana ollessa Tepe ehti lukea kaikki mun mukaani ottamat kirjat.
Sellainen unohtui aikaisemmin kertoa, etta kun ostaa paahdettuja pahkinoita katumyyjalta ne kaaritaan johonkin paperiin joka voipi olla vaikka sivu jostain kirjasta. Ostin tuossa jo monta paivaa sitten tuollaisia pahkinoita ja alkoi se kaareen teksti nayttaa niin tutulta, etta piti syoda pahkinat pian loppuun ja kaaria paperi auki. Kylla, silmani olivat nahneet oikein. Kyseessa oli printattuna wanhaa kunnon basic -ohjelmointikielta, jolla joskus vuonna kirves ja kypara ohjelmoitiin Aquariukselle pienia ohjelmia. Paperin toiselta puolelta selvisi, etta kyseessa oli Othello -pelin koodia. Kylla siina vahan norttiolo oli, kun tuollaisen tunnisti... (muoks, tuli pari paivaa taman kirjoittamisen jalkeen mieleen, etta se taisikin olla Pascal eika Basic, ei voi muistaa niin vanhoja!)
Vahan on huono omatunto siita, etta meilla kavi vahingossa niin, etta saimme hotellimme bigbossilta rahasta silleen vaarin takaisin, etta emme oikeasti maksaneet ollenkaan viimeisesta Mumbaissa viettamastamme yosta. Hotellin manager kun oli niin mukava mies ja ne apupojatkin siella. Manager muuten kyseli minulta yhtena paivana, etta onko tukkani ollut syntymasta asti tallainen, sitten han ihmetteli miten voin olla yliopistossa tukkani kanssa, ei kuulemma Intiassa onnistuisi. Seuraavaksi han alkoikin ihmettelemaan, etta enko ole naimisissa kun minulla ei ole sormusta. Jos joku siis kysyy, niin olen menossa kesalla naimisiin! Piti nimittain tuollainen valkoinen valhe kehittaa. Hyva ois loytaa jostain myos sormus sormeen, jotta olisi paremmin "turvassa" tai "nakymaton".
Elainrintamalla Mumbaissa naimme myos niita pyhia lehmia ja ainakin yhden vuohen. Ja hotellin kylpyhuoneessa oli tulitikkuaskin kokoinen torakka. Mielenkiintoisempia otuksia olikin sitten matkallamme Ahmedabadiin, mutta niista myohemmin lisaa, jotta pysyy tama kronologisuus edes jotenkin kunnossa.
Nörtit xD
VastaaPoistaTäällä on krapulaa liikenteessä. Pitää katella, jos sais tuon yhen tontun liikkelle leffailemaan viikonlopun aikana.
Ootte vaan shoppaillu koko ajan kauheasti! Miten teillä enää mahtuu mitään mihinkään ja jaksatteko kantaa kaiken?
Jees!
VastaaPoistaKyllä varmaan pitää olla tarkkana sen tinkimisen kanssa. Tietäähän sen jo Simpsoneista, että Apun kaupassa 80 sentin postimerkki maksaa vähän yli dollarin ;D Mukavaa, että ootte tervehtyneet ja baanalla jälleen ja ihanaa lukee teijän kuulumisia, aivan kuin olisitte muka samalla planeetalla! Hupsua, että ne hoopot luulee, että jonkun päästä vois kasvaa luonnostaan rastoja?
(minä täällä lukee näitä jälkijunassa ja kommentoi siksi joka paikkaan)
VastaaPoistaMahtava pascal-läppä. Sellaiseen kääritty asia ei voi olla pahaa, lähtökohtaisesti!
Tuota shoppailua minäkin oikeastaan ihmettelin; joko olette päätyneet lähettämään joka viikko kotimaahan paketillisia vaatteita ja suveniirejä itsellenne? Tuommoiset kirjathan sun muut voi laittaa kulutettuaan kiertämään, mutta voin kuvitella, ettei kaikkea millään malttaisi.