Pikajuna Meksikon..

Tai siis Ahmedabadin. To-Pe (?) yona matkustimme junalla Mumbaista Ahmedabadiin ja tastapa ajattelin nyt kertoilla.

Ostimme junaliput keskiviikkona etukateen. Liput saadaksemme meidan taytyi tayttaa lappunen johon tuli kaikki passi -ja viisumiasiat ja kotiosoitteet sun muut. Jonottelussa ei mennyt laheskaan niin kauan kuin mihin olimme varautuneet saamiemme tietojen perusteella.
Meita palvelleella henkilolla ei ollut vaihtorahaa jotta olisi voinut antaa meille oikein rahasta takaisin, joten sita siina vahan aikaa pahkailtiin kun valissa oli kielimuurin lisaksi myos pleksi jonka lapi piti huudella pienesta reijasta virkailijalle. Kun sitten tyrkkasimme hanelle kouraan tarvittavat vaihtorahat joiden avulla saimme rahasta oikein takaisin, huudahti virkailija iloisesti "God bless you!" ja tyrkkasi meille kouraan paperille printatut rukoukset. Kyseinen rukous sisaltaa tarvittavat rukouksen elementit ja kohdan, johon taytyy itse lisata rukouksen yhteydessa ne asiat joita pyytaa. Jotta toiveet tulisivat toteutetuksi, taytyy rukoillessaan luvata jakaa tata rukousta mahdollisimman monelle, esimerkiksi printattuna paperille. Kyseessa
onkin siis varsin tavallinen ketjukirje.


Juna lahti torstai-iltana kymmenen aikaan ja meilla oli hotellista check out paivalla 12 aikaan, joten kuljailimme sen paivan kaupungilla ja hotellin aulassa.
Juna-asemalle saavuimme noin tuntia ennen lahtoa, joten meilla oli mukavasti aikaa loytaa oikea juna ja oikeat paikat. Homma oli sitapaitsi silta osin tosi katevaa, etta junien vaunuissa luki kyseisen vaunun matkustajien nimet. Alkumatkasta junakopissamme oli 6 henkilon sijasta 8, joten pelkasimme jo ettemme paase nukkumaan ollenkaan (oli nimittain sleeper-vaunu ja homma toimii siten etta nukkumalaviskat kun kaantaa nukkuma-asentoon, ei jaa tilaa ylimaaraisille istuskelijoille). Onneksi ylimaaraiset istuskelijat poistuivat junasta melko pian ja paasimme makuuasentoon. Loppumatka (7-8 tuntia) sujui omalta osaltani melko leppoisasti torkahdellen ja saavuimme Ahmedabadiin odotettua aikaisemmin, noin kuuden aikaan aamulla.


Junassa kohtasimme jos jonkinmoista kulkijaa, joista mainittavin lienee pikkuinen hiiri, jonka nain kulkevan aivan Raisan jalan vieresta meidan rinkkojen taakse. Siina oli vahan jannittamista, etta meneeko se royhkeasti nakertelemaan meidan sipseja :D Muut matkaseuralaisemme olivat kaksi opiskelijapoikaa ja tytto - jolla oli olmeisesti downin syndrooma - isansa kanssa.

AINIIN, vessasta. Mina yritin pidatella pissaa melko kauan, kun en viittinyt lahta vessaa etsimaan. Lopulta oli kuitenkin pakko ja vessa olikin ihan nurkan takana. Se olikin sitten ensimmainen "Fire in the hole!" -vessa jonka olen matkalla kohdannut. Eli siis pelkka reika lattiassa.