Tama viesti on kirjoitettu jo pari paivaa sitten eli maanantaina, mutta netti katkesi kesken kirjoittamisen, eika viestia voinut julkaista! IRC-galleriassa uusia kuvia meilla molemmilla!
Vietamme viimeista paivaa Diulla. Sleeperbussi kohti Ahmedabadia ja uusia seikkailuja lahtee kello 19 (tai siis kaytannossa 19:30).
Intia on kylla kasvissyojan paratiisi. Ei ole tarvinnut pelata, etta vahingossa tilaisi lihaa, silla ravintoloiden menuissa on aina erikseen merkattuna onko ruoka veg vai non veg. Todella katevaa. Toissapaivana soin tahan mennessa kalleimman ruokani (noin 1,20 euroa) vahan hienommassa ravintelissa. Kyseessa oli makaroonivellin tapainen soosi, jossa oli mukana sienia ja paalla juustoraastetta. Koko juttu oli ollut uunissa niin etta juusto oli sulanut. Se oli aivan taivaallista, onhan makaroonivelli yksi lempiruuistani Suomessa! Moista herkkua pitaa koittaa tehda joskus itsekin.
Olemme tavanneet mukaviin reissaajiin taalla Diulla. Uudesta-Seelannista kotoisin oleva Tom, joka on arkkitehti, oli hyvin yllattynyt kun intouduin kertomaan mielipiteitani Alvar Aallon suunnittelemista taloista. Hanelle kun oli aina opettettu, atta Aalto on mahtava arkkitehti. Hanesta oli kiinnostavaa etta opiskelen yliopistolla, jonka lahes koko kampus on tuon suuren miehen suunnittelemaa. Han koki myos suuren ahaa-elamyksen kun kerroin mita miehen sukunimi merkitsee. Tom tiesi yllattavan paljon Suomesta ja kyseli jopa asummeko alueella jossa on kesaisin 24h aurinkoa vuorokaudessa ja onko totta, etta kaikki pyoratiet on lammietty jotta ne pysyvat talvellakin sulina.
Hotellillamme on ollut myos nyt pari yota harmaahapsinen kanadalaispariskunta, joka oli matkustamassa elakepaiviensa ratoksi juuri yliopistosta valmistuneen poikansa kanssa. He olivat olleet Nepalissa trekkaamassa ja suosittelivat, etta jos me tahdomme menna sinne niin pitaisi treenata urheilua vuosi. Olisikohan se pitanyt tulkita niin etta naytimme todella rapakuntoisilta? Tama pariskunta oli reissannut Intiassa ensimmaista kertaa jo 70 -luvulla ja silloin oli meno ollut kuulemma hyvin erillaista, esimerkiksi junissa ei ollut ollut mitaan paikkavaraussysteemia vaan ihmisia lappoi sisaan juniin niin paljon kuin mahtui ja valttamatta ei monen tunninkaan matkalla ollut mahdollisuutta paasta istumaan!
Eilen juttelin pitkaan myos ruotsalaisen tyton kanssa, joka on itsekseen matkustanut ja tyoskennellyt Intiassa nyt pari kuukautta. Hanella oli matkaa jaljella enaa pari viikkoa. Han oli ottanut paikallisen nettiliittyman ja pystyi soittamaan Ruotsiin 9rps/min! Todella halpaa siis! Pitanee vahan pitaa silmia auki jos Tepenkin kanssa hommaisimme tuommoisen Suomeen-soittelu-liittyman!
Reissaajien lisaksi olemme tietysti hopotelleet myos paikallisten ihmisten kanssa. Mukavin kokemus oli kylla eilen, kun hotellillamme asuva pikkupoika Pablo (noin 8-10 vuotias) huomasi etta meilla on pelikortit ja halusi pelata kanssamme. Pyysimme hanta opettamaan meille jonkun pelin ja han opetti Donkey -pelin (varmaan aika samanlainen kuin suomalainen aasi). Kesken pelin Pablon kaveri Stan (tai jotain sinnepain) ilmestyi paikalle leijan kanssa ja kiipesimme kirkon korkeimmalle kohdalle lennattamaan leijaa. Se oli todella kivaa, koska olimme muutenkin ajatelleet etta katolta olisi kiva kokeilla leijan lennattamista. Olimme panneet merkille, etta taalla tuntuu olevan tapana (tai sitten se on joku trendi talla hetkella) etta ihmiset kiipeavat auringonlaskun aikaan talojensa katoille lennattamaan leijoja. Pojat osasivat puhua englantia tosi hyvin eli kommunikaatiokaan ei tuottanut oikeastaan minkaanlaisia ongelmia.
Tama nettipaikka jossa olemme nyt on varsinainen monitoimikeskus. Taalta saa netin lisaksi kaikenlaisia palveluita matkalipuista kauneudenhoitoon ja pyykinpesuun. Toimmekin eilen pyykkimme tanne pestavaksi ja taytyy kohta menna kyselemaan joko olisivat kuivia ja valmiina. Yksi koneellinen pyykkia maksaa alle euron ja oletan etta siihen kuuluu lisaksi viela silittaminen. Katsotaan nyt sitten kun saamme ne.
Tormasimme edellisella kerralla nettipaikassa suomalaismieheen, joka oli kuudetta kertaa Diulla. Han oli kiikuttanut vuosien varrella kirjoja hotellin kirjanvaihtopisteeseen, joten kavimme sielta vaihtamassa jo luetut kirjat uusiin. Olen lukenut nyt jo puoleenvaliin asti hammentavaa kirjaa, josta en oikein tieda etta mista se kertoo tai etta mihin aikaan tai paikkaan se sijoittuu... tai etta mita genrea se edustaa. Pitaa tarkastaa sen nimi ja tekija niin voitte koittaa loytaa sen kirjastosta. En tieda mita sienia kirjoittaja on napsinut, mutta lukukokemuksena kirja on niin outo, etta on pakko suositella.
Kyllä eläinkommenttien lisäksi aina virkistää se, mitä ulkomaalaiset luulevat suomesta tietävänsä. Ja olipa hyvä, että pääsit vaikuttamaan tähän henkisesti eksyksissä olleeseen arkkitehtiparkaan :D
VastaaPoista