Angkor Wat, What?

Saavuttuamme Siam Riepin linja-autoasemalle meidät piiritti tuttuun tapaan lauma tuktuk- ja motokuskeja, jotka halusivat tarjota meille kyytiä keskustaan. Sen verran olemme jo reissukokemusta kartuttaneet, että tutkimme rauhassa alueen karttaa kuuroina kuskien puheille, kunnes tietäisimme olemmeko niin kaukana että tarvitsemme jotain muuta kuin apostolin kyytiä. Keskusta oli varsin kaukana käveltäväksi, joten päädyimme ottamaan kyydin tuktuk-kuskilta, joka pienen tinkimisen jälkeen lupasi viedä meidät keskustaan kahdella dollarilla jos käymme katsomassa hänen (edustamaansa) hotellia. Siam Riepissä on komissiosysteemi, eli kuskit saavat komissiota hotellilta jos tuovat sinne asiakkaita. Samalla asiakkaat tietysti maksavat huoneista suuremman hinnan kattaakseen komission. Eihän huoneen katsominen mitään maksa, joten suostuimme diiliin. Kävimme katsomassa huoneita ja totesimme ne kalliiksi (6 dollaria) ja lähdimme kävelemään pois. Kuski ajoi peräämme ja koitti houkutella meitä katsomaan vielä toistakin hotellia, mutta emme suostuneet moiseen, olimmehan jo kävelymatkan päässä kaikkialta. Karistaaksemme kuskin ja muut mahdolliset komission hinkujat, menimme ravintolaan laittamaan murua rinnan alle. Tuttuun tapaan nopeimpina ruoan ahmijoina Kimmo ja Lauri olivat ensimmäisinä valmiina ja lähtivät etsimään meille nukkupaikkaa minun ja Tepen jäädessä nauttimaan jälkkäristä ja vahtimaan laukkuja. Piiiitkän ajan päästä pojat palasivat ilmoittamaan, että muualla on vielä kalliimpaa kuin jo katsomassamme paikassa. Päätimme siis palata takaisin. Kun meillä ei ollut enää tuktuk-kuskia vanavedessä saimmekin huoneet hintaan 5$/kpl! Kannatti käydä ruokailemassa!

Siam Riep on kuulu Angkor Watista. Kyseessä on siis tuhannen vuoden takaisen miljoonakaupungin rauniot. Koska vain jumalille yms. tarkoitetut rakennukset sai rakentaa kivestä on alueella nähtävillä lähinnä vain temppeleitä ja kuninkaiden muistomerkkejä. Me halusimme nähdä auringonnousun Angor Watilla (alueen päätemppeli) joten meilla oli tuktuk vuokralla aamu viidestä lähtien koko päiväksi. Hintaa lystille tuli 17 dollaria ja se jaettuna neljän kesken ei oikeastaan ole paljon mitään. Alue on siis todella suuri, eikä sitä tosiaankaan kävellä ympäri! Vaikka meillä oli tuktuk-kuski 13 tuntia, kerkesimme nähdä vain osan rakennuksista. Minulle mieluisimpia temppeleitä olivat Ta Prohm (paljon viidakkoa ja sokkeloita, siellä on kuvattu kohtauksia tomb raider -leffaan), Ta Keo (kiipeämistä korkealle ja jyrkästi) sekä Bayon (sokkeloita, kiipeämistä ja paljon naamatauluja). Monta kertaa kerkesin huokailla, että kuinka hienoa olisikaan ollut pienenä asua moisten raunioitten lähellä! Tosi hyviä paikkoja leikkiä piilosta sekä rakentaa majoja! 13 tunnin kiipeilemisen ja kiertelemisen jälkeen sitä oli jo aika rättipoikki.

Seuraavana aamuna lähdimme taas bussiin ja takaisin kohti pääkaupunkia Phnom Penhiä. Loppumatkasta viereeni tuli istumaan pari pikkupoikaa Hou (n.6-7v) ja Hng (n.8-9v). Yhteistä kieltä ei oikeastaan ollut, mutta silti mm. jaoimme pomelon, ihmettelimme maisemia ja minun eriparisia peukaloitani sekä opettelimme sormitemppuja. Opettivatpa pojat lopulta Kimmolle "secret handshake":n ja näin ollen Kimmo on varmaan nyt jonkin jengin jäsen.