Kambodzan alkumatka

Ensin pari ilmoitusasiaa! Minulla ei ole toiminut kannykan liittyma sitten Thaimaasta lahdon. DNA:lla ei taida olla roaming-sopimuksia laolaisten tai kampodzalaisten operaattorien kanssa. Nain ollen tekstiviestit eivat ole kulkeneet perille puolin eika toisin kohta kahteen kuukauteen. Jos siis minulta ei ole kuulunut vastausta esimerkiksi hyvan joulun toivotuksiin, niin syy ei ole siina etta olisin alkanut vihaamaan kaikkia ystaviani!

Kiitos kaikille blogia kommentoineille. Kaikki viestit kylla luetaan vaikka niihin ei aina vastatakaan. Uusia kuvia lupaan saada nahtavillenne piakkoin!

Kambodzan puolelle siirryimme sopivasti niin, etta ehdimme Phnom Penhiin juhlistamaan Tepen 20-vuotissyntymapaivaa loppiaisena. Koska yritamme aina saastaa kaikessa ja menna halvimmalla mahdollisella kulkupelilla (ei siis mitaan turisteille suunnattuja VIP-busseja tms. vaan tavallisen kansan sekaan), emme ostaneet Don Detilta kalliita lippuja suoraan Phnom Penhiin vaan maksoimme kuljetuksesta vain rajan yli Stung Treng -nimiseen pikkukaupunkiin. Siella meinasi tulla tenkkapoo, kun meille selvisi etta seuraava paikallislinja-auto lahtisi kaupungista vasta seuraavana aamuna kello seitseman ja yli-innokas ravintoloitsija/hotellijoitsija/turisti-infomies yritti vakuuttaa meidat vuokraamaan auton ja kuskin jarkyttavaan hintaan, koska meilla ei (muka) olisi muita vaihtoehtoja paasta Phnom Penhiin. Koiruuksiin ja koijailuihin tottuneina emme ottaneet hanta taysin tosissaan vaan lahdimme etsiskelemaan jotain keinoa paasta jatkamaan matkaa. Emme hortoilleet kauaakaan, kun jo loysimme taksiaseman ja saimme neuvoteltua kyydin Kratie -nimiseen kaupunkiin (noin puolivalissa matkaa) hintaan 3 dollaria/naama. Meidat kommennettiin auton takapenkille ja pelkaajanpaikalle tuli istumaan kaksi paikallista miesta. Edessa oli noin parin tunnin matka, joten oletin etta nama paikalliset miehet olisivat jaamassa pois jo alkumatkasta, jotta saisimme vahan lokoisammat matkustusasennot. Hetken kuluttua pysahdyimmekin jonkin talon eteen ja toinen miehista loikkasi ulos autosta. Emme kuitenkaan jatkaneet matkaa vaan jaimme odottamaan miehen paluuta. Sain juuri sanotuksi, etta "se kuitenkin tulee kohta sielta jonkun kukon kanssa" kun naimmekin miehen jo astelevan kohti autoa kassiin pakattu kukko mukanaan. Niin matkustimme sitten pari tuntia Kratieen nelja takapenkilla, kaksi etupenkilla +kukko +kuski.

Kratiessa vietimme yhden yon ja jatkoimme seuraavana paivana linja-autolla Phnom Penhiin, jossa meita odottelivat kaksi ruotsalaista Mattiasta, joihin Kimmo ja Lauri olivat tutustuneet alkumatkasta junaillessaan Venajan halki Kiinaan. Asetuimme taloksi guest houseen ja aloimme juhlimaan Teemun synttareita biljardin, korttipelien, hyvan ruoan ja drinksujen kera.

Phnom Penhin tunnetuimmat ja karmaisevimmat nahtavyydet ovat 1975-1979 peraisin olevat Killing Fields ja S21 -kansanmurhamuseo (Tuol Sleng). Killing Fields on useita joukkohautoja kasittava alue, jossa Khmer Rouge kolmisenkymmenta vuotta sitten kidutti ja tappoi paljon ihmisia. (Kaikkiaan noiden neljan vuoden aikana hengestaan paasi 2 miljoonaa ihmista, mika oli neljasosa maan kansalaisista. Kaikki eivat toki kuolleet Killing Fieldseilla.) Joukkohautojen lisaksi alueella on mm. puu jota vasten pikkulapset hakattiin kuoliaiksi seka eraanlainen temppeli, jonne 1980 avattuista joukkohaudoista on keratty uhrien paakalloja. Tuol Sleng taasen on keskella kaupunkia sijaitseva entinen koulu, joka toimi vankilana ja kidutuskeskuksena. Siella oli nahtavilla vankien valokuvia, kidutusvalineita seka kuvia ja tarinoita kidutuksista. Siella kuoli 20 000 ihmista, joista osa oli lapsia. Vaikutusvaltaisina, vaarallisina tai vaikkapa CIA:n agenttina pidettyjen miehien vaimot ja lapset kidutettiin ja tapettiin miesten silmien edessa ennen miehen kiduttamista ja tappamista. En paase nyt wikipediaan tarkastamaan kaikkia asiaan liittyvia faktoja, mutta hakusainoilla Pol Pot, Khmer Rouge tai Cambodian genocide pitaisi loytya lisatietoa kiinnostuneille.

Tuol Slengissa bongasimme myos Madventuresin Rikun! Han kulki siella kiireella jonkun punatukkaisen naisen kanssa. Tuol Sleng ei vain ilmapiiriltaan ole sellainen paikka, missa voisi menna jutustelemaan mukavia (ei nimittain paljon naurattanut), joten en mennyt hihkumaan ja pyytamaan nimmaria vaan annoin miehen menna menojaan. Olihan se kylla aika hienoa omalla matkallaan nahda Riku, koska hanta ja Tunnaa voi osaltaan syyttaa siita, etta olen itse matkalle lahtenyt!

Phnom Penhista mina ja Kimmo lahdimme Sihanouk Villeen edelta kasin, olettaen etta muut tulevat perasta jahka ehtivat. Mattiaksen neuvon mukaan emme menneet Victory beachille vaan Serenedipity Beacille, mika osoittautui virheeksi. Ranta on aivan hirvea bilettavan brittinuorison valtaama "festarialue", jolla ravintoloita on rantaviivalla vierivieressa koko rannan pituudelta! Ei ollenkaan meidan juttu. Emme kuitenkaan viettaneet rannalla aikaa laisinkaan, silla Kimmoon iskenyt turistiripuli aityi niin pahaksi, etta vietimme pari paivaa hotellilla telkkaria tollottaen ja Kimmon rastoja irroitellen. Luimme kaupungin mainoslehtisesta, etta keskustasta loytyy Finlandia -niminen suomiravintola, joten kolmantena paivana suuntasimme sinne syomaan. Oli mukavaa saada kateensa suomeksi kirjoitettu menuu (joskin siella oli yksi yhdyssanavirhe). Tilasin lohikeittoa ja se oli herkkua. Se tarjoiltiin ihan ruisleivan kanssa! Ennen kuin tilaamamme ruoka-annokset ehtivat saapua poytaan huomasimme ravintolan ovensuussa kaksi tuttua arpomassa, etta tulisivatko he sinne syomaan vai ei. Nain aivan sattumalta tiemme Teemun ja Laurin kanssa kohtasivat jalleen.