Jatkoa Sihanouk Villeen

Kun tapasimme Teemun ja Laurin, saimme kuulla että he majailivat juurikin Victory Beachin lähettyvillä. Päätimme siis muuttaa sinne, koska paikka kuulosti paljon kivemmalta kuin oma rantamme. Jonkin verran täällä on likaisia setiä viettämässä aikaa maksullisessa seurassa, mutta ei sillä tavalla häiritsevästi kuin Bangkokissa.

Muuttopäivänä teimme päiväretken läheiselle Bamboo Islandille ja parille muulle saarelle snorklailemaan. Retki maksoi 10 dollaria per naama ja sisälsi kuljetukset, aamiaisen, pikniklounaan ja snorklausvehkeet. Kenelläkään meistä ei oikein ollut entuudestaan kokemusta snorklailusta, mutta pienen harjoittelun jälkeen pääsimme jo jyvälle hommasta. Lähinnä vedessä pulikoimme minä ja Tepe, sillä Lauri teloi jalkansa koralliin heti ensimmäisellä saarella ja Kimmo ei oikein välitä suolavedessä uimisesta. Bongailimme pinnan alta erilaisia kiviä, koralleja ja simpukoita sekä monenlaisia kaloja. Onnistuin näkemään myös merimakkaran ja muutamia merisiilejä. Touhu oli niin mukavaa, että sitä pitää päästä kokeilemaan toistekin.

Täällä on tullut syötyä aika paljon kalaruokia, sillä rannikkokaupunkina Sihanouk Ville on kuulu kalastaan ja merenelävistään. Barracudaa on löytynyt lautaselta jo monta kertaa ja on se herkkua. Ruoka ei tosiaankaan ole kallista. Äsken kävin syömässä perunamuussia ja paistettua kalaa salaatin kera, ruokajuomana vettä ja Spriteä. Setin hinta 2 dollaria eli puolisentoista euroa. Ruoka on koko reissussa ollut niin halpaa ja hyvää, että lisäkiloja on alkanut ilmestyä itse kullekin. Olemme myös maistaneet monia kummallisia hedelmiä, joiden mukana mm. tsonpuu ja durian. Eivät mitään erikoisen herkullisia kumpikaan.

Täältä hotellimme lähettyviltä löytyy suomalaisen Hessun pitämä Bar-Baari, jossa kävimme istumassa iltaa tässä iltana eräänä. Juttelimme Hessun lisäksi pitkään irlantilais-suomalaisen Bilin kanssa, joka itseasiassa on töissä Finlandia -ravintolassa, jossa kävimme syömässä aikaisemmin. Bilillä riitti mielenkiintoista juttua, kunhan tilasimme hänelle aina lisää juotavaa (jos täytätte mun lasini, niin tahdon kertoa...). Seuraavana päivänä kuulimme, että kun tiemme aamun pikkutunteina erkanivat oli Bili kolkattu kotimatkallaan ja hänen kännykkänsä oli pöllitty! Bar-baarissa oli aika paljon suomalaisia ja bongasimme siellä myös Salkkareissa näytelleen tyypin (esitti kuulemma Markusta, joka taisi sarjassa olla töissä Barbaarissa, aika jännä yhteensattuma).

Sihanouk Villestä suuntasimme kohden Siam Riepiä ja Angkor Watia. Aikataulun mukaan bussimatkan piti kestää 12 tuntia, mutta lähdimme 45 minuuttia myöhässä aikataulusta ja olimme perillä puolituntia etuajassa, joten reissua kesti vain miellyttävät yksitoista tuntia.