Uusi Vuosi Laolla

Otimme vuoden 2008 vastaan Don Detin saarella tekematta yhtaan ennustusta tai taikaa ja nakematta ainokaistakaan rakettia. Uuden vuoden aattona menimme aamiaiselle Mama Tanea's Rasta Cafe -nimiseen ravintolaan, jossa lyottaydyimme samaan poytaan edellisena paivana tapaamamme suomalaispojan (Jonten) kanssa. Mietimme siina vahan, etta mitenkas aloittaisimme UV:n juhlinnan ja hyvin pian aamiaispoydassamme oli pelikortit, colaa ja pullo viskia. Siita se ajatus sitten lahti.

Uuden vuoden juhla-ateriaksi soimme "hotpotin". Eli meille jarjestettiin paikalliseen tyyliin tavallaan piknikki ravintolan lattialle. Istuimme piirissa kiehuvan kalaliemikattilan ymparilla ja heittelimme liemeen kiehumaan kalaa, nuudeleita ja rehuja. Lisukkeena oli myos paikallista sticky ricea, eli tahmaista riisia josta pyoritellaan kadessa pallukka jota sitten dipataan kastikkeeseen. Se sormin syominen on kylla niin kivaa, etta "stikarista" on tullut meidan kaikkien uusi herkku.

Viihdyimme Don Detilla viikon, vaikka saarella ei erikoisemmin mitaan tekemista ollutkaan. Lahinna makoilimme riippumatoissa. Yhtena paivana vuokrasimme polkupyorat ja kavimme tutustumassa viereisella saarella olevaan vesiputoukseen (joka oli enemminkin iso koski). Don Det on mukavan rauhallinen paikka ja sinne suosittelen jokaisen hermolomaa kaipaavan suuntaavaan. Saarelle ei tullut sahkoa kuin noin kello 18-22, joten ravintoloissa oli jos jonkin nakoista akkuviritelmaa, jotta paivan tarpeisiin riittaisi sahkoa. Meidan bugalowiin ei tullut sahkoa laisinkaan, mutta eipa me sita kaivattukaan. Auringonlaskun aikaan joku mummeli toi meille joka ilta kynttilan tai pari, ja niiden valossa sitten istuimme. Tahtitaivas naytti uskomattoman komealta kun ei ollut ylimaaraista valosaastetta. Otava tosin oli taivaalla ihan vaarin pain ja naytti kysymysmerkilta!

Bungalowissamme oli myos yksi vahemmantoivottu vierailija. Eraana iltana nukkumaanmennessa huomasin seinalla ISOIMMAN hamahakin mita olen koskaan luonnossa nahnyt. Onneksi hamahakkikammoni on saanut vahan siedatyshoitoa aikaisemmin Sinin ja Henkan luona yopyessa (siella kun on terraarioissa useampiakin ISOJA kahdeksanjalkaisia "ystavia"). Hamahakki viihtyi kuitenkin koko yon samassa kohdassa seinalla, joten uskalsin menna nukkumaan, olihan sangyssa moskiittoverkko joka toimi tassa tapauksessa myos hamahakkiverkkona. Lahtopaivan aamuna tavaroita pakatessa hamahakki lahti santailemaan ympari huonetta ja me Kimmon kanssa hypimme kiljuen sangylle turvaan. Koska en nahnyt tarkkaan minne otus vilahti, olin hieman huolissani etta se loytyisi myohemmin rinkastani! Onneksi ei ole ainakaan toistaiseksi nakynyt...

Otuksista puheenollen: olen talla reissulla nahnyt enemman kotielaimia kuin koskaan elaissani. Don Detilla kanan ja tipuparven puuhia tarkkaillessani tulin ajatelleeksi, etta en varmaan ole koskaan Suomessa oikeasti nahnyt tipuja! En usko nahneeni edes possua, mika on vahinko, koska en voi tietaa kuinka todenperainen on sanonta "natti ku sika pienena". Taalla elaimia piisaa ja se on vallan mukavaa. Ehkapa onnistun viela nakemaan todella pienen possun. Maman Rasta Cafeessa pitelin sylissani todella pikkuriikkista kissanpentua. Arvelisin etta maksimissaan 5 viikkoa vanha katti.