Dalat ja Vietnaminam

Saigonista otettiin bussi Dalat -nimiseen kaupunkiin. Satuttiin saamaan oikein luksusbussi, sai takarivissakin kaannettya penkin selkanojaa ja jaloille oli oma "teline". Yllattavinta kuitenkin oli se, kun bussissa meille jaettiin kuoret joissa oli sisalla 10 000 vietnamin dongia, eli miltei kokonaista puoli euroa ! Mita ilmeisimmin tuo rahasumma oli TET-lahja.
TET on siis Vietnamilaisten juhla kiinalaiselle uudellevuodelle, mutta nayttipas kovasti myos jouluisaa menoa olevan. Lapset sai ainakin lahjoja ja kaikilla oli jonkun nekoinen juhlapuu, johon ripusteltiin ainakin kortteja ja valoja (ja taisipa siina olla pajunkissoja). Nahtiin myos useita lohikaarmekulkueita, joissa siis on poikasia soittamassa rumpua lohikaarmepukuineen (varmastikkin telkkarissa itse kukin naita nahnyt) ja keraamassa kaiketi rahaa ja heittamassa siunauksiaan bisneksille. Juhlan aikana monet paikat tuntuivat olevan kiinni. Oli kuitenkin yks ravintola mika mainosteli olevansa auki, joten sinne sitten paadyttiin pariinkin otteeseen. Siella joimmekin sitten Dalat -viinta (Dalatissa!). Ravintolan tarjoilija oli hassu, sanoi hyvin painokkaasti "yessss" (erityisen hauskaksi taman teki meille sen kun Kimmo ja Lauri olivat puhuneet kovastikkin samanlaisesta "yessss"-miehesta jonka olivat Vietnamissa kohdanneet). Kiinalaisen uudenvuoden takia meilla oli myos ensi kertaa reissun aikana hotelli etukateen varattuna.

Dalatin ilmasto oli ehka jopa liiankin kotoisa, kun kylmaa tahtoi pidella. Suunnilteen semmoinen suomen kesailmasto se oli mutta oltiin niin kuumuuteen tottuneita etta jouduttiin turvautumaan jopa kerrospukeutumiseen. Kivaa sinansa, etta siella kasvoi ihan mantyja (vahan eri nakoisia ku suomessa, oksat naas eri mallisia) ja mika parasta, MANSIKOITA! NAM.
Nahtavyyksia Dalatissa ei kovin paljoa ollut. Kaapeliautoilla ois vuorelle paassyt ja siella ois ollu tekojarvi. Yritettiinkin se tehda, mutta TETin takia oli paikka suljettu. Sitten oli Eiffel-torni! Kyseessa oli puhelinmasto joka on rakennettu saman mallikseksi kuin oikea Pariisissa. Naita oli muutamakin, mutta vain yhdessa niista oli isot plakaasit ja mahdollisuus paasta lahelta nakemaan. Lonely Planet -opuksesta Raisa bongasi paikan nimelta Crazy House. Siinapa vasta nimensa mukainen hokkeli. Oli jonkun naisarkkitehdin suunnittelema hotelli ja samalla myos galleria. Kaikilla huoneilla oli oma teemaelain ja kunkin huoneen takka oli tuon elaimen muotoinen. Talossa oli kaikenmaailman hulluja portaita ja kurkistusluukkuja ja ulkopuolelta se oli suuri harmaa moykky jossa on epamaaraisia reikia.
Se on tahankin nyt pakko mainita, etta Vietnamissa on parhaat ruuat IKINA. Ei yhtaan pahaa kokemusta mistaan ruuasta, eika myoskaan tuu semmonen olo etta pitais saada lansimaista kotoisaa ruokaa. Nam nam Vietnam!