Kuulumisia Udaipurista

Danny DeViton kaksoisolento asuu Udaipurissa ja myy rihkamaa! Menimme tassa paivana eraana eraaseen rihkamakauppaan katselemaan, etta mitas kaikkea sielta loytyykaan ja tiskin takana meille hymyili ilmiselva Danny DeVito! Kerkesin jo tuumata mielessani, etta pitaa mainita Tepelle asiasta heti kun tulee mahdollisuus, mutta kauppias tervehtikin meita "Hello, do you know Danny DeVito? I am his cousin!". No tuskinpa sentaan oikeasti serkkupoika oli, mutta varmaan monet olivat taman yhdennakoisyyden hanelle maininneet ja niinpa han otti sen jo itsekin puheeksi. Harmi, etta vasta myohemmin tuli mieleen, etta tyypista olisi voinut ottaa valokuvan.

Samaisena paivana tormasin kadulla norsuun. Poistuimme juuri hotellin ovelta ja selitin Tepelle jotain juttua, kun lause jai vallan kesken. Ei sita ihan harva se paiva huomaa seisovansa vastakkain norsun kanssa. Olisi silla paassyt ratsastamaankin, mutta ajattelimme jattaa sen johonkin toiseen paivaan.

Hotellillamme asustaa kaksi maaoravaa (Tiku ja Taku). Olen onnistunut juttelemaan oravaa niille niin taitavasti, etta Tiku uskaltautui tulemaan syomaan kadestani corn flakeseja. Taku on vahan arempi ja pysyy muutaman metrin paassa katselemassa. Pitaapa muistaa ottaa kamera mukaan aamiaiselle joku paiva niin voisi koittaa napata kaksikosta kuvan.

Eilen soimme illallista Udaipurin korkeimmalla kattoterassilla. Maisemat olivat kylla komiat, mutta olemme varmaan jo vahan turtuneet kauniisiin maisemiin, kun eivat ne enaa samalla lailla hetkauttaneet tai salvanneet hengitysta. Perjantaina taalla alkaa Divali ja jo nyt naimme muutamia ilotulitusraketteja, joita malttamattomimmat juhlijat ampuivat oiselle taivaalle. Divali on vahan saman kaliiberin juhla taalla, mita Joulu meilla. Juhla kestaa viisi paivaa ja silloin hotellien hinnat nousevat, junat ja bussit ovat taynna yms. Janna siis nahda miten selviamme tuon juhlahumuviikon yli!

Hommasimme jo lentoliput Thaimaaseen ja enaa kaksi viikkoa Intiaa on edessa. Pienen raapaisun vasta olemme nahneet siita kaikesta, mita tama maa voi tarjota, mutta tuntuu jo silta etta on aika siirtya eteenpain. Vahan pelottaa Agra ja Delhi, kun niissa on paljon turistien huijaajia ja varkaita. Pitaa siis vaan olla tarkkana kuin porkkana. Agraan on kuitenkin pakko menna, koska siella on Taj Mahal ja Delhiin taas on mentava koska lentomme lahtee sen kentalta. Toivottavasti valtymme huijareilta ja Danny DeViton serkulta ostamani pieni Ganesh -miniatyyripatsas tuo onnea niin kuin kauppias lupasi.

Yhteen asiaan en ole vielakaan kunnolla tottunut. On hassua, etta minulle puhuttaessa paikalliset laittavat lauseen peraan ma'am tai jopa madam! Jopa sellaiset vanhat ihmiset, etta minusta ennemminkin tuntuisi, etta minun pitaisi teititella heita ja puhua kunnioittavasti, eika painvastoin! Tepekin on sir tai jopa good sir.

Koskapa Mumbaista ostamani "good quality" housut ratkesivat tuhannen sapaleiksi kavin ostamassa uudet poksyt. Tepekin osti samaa mallia olevat housut, mutta punaiset. Olemme nahneet monilla reissaajilla tallaisia housuja, ja vaikka ne nayttavatkin aika koomisilta niin ne on TODELLA mukavat! Housut ovat siis sellaiset, etta haaraosa roikkuu tuolla polvien paikkeilla. Eli kunnon hopparihousut potenssiin kymmenen. Housujen vyotaro on kuitenkin ihan vyotarolla/lanteilla eli ei tarvitse vilautella alushousuja kenellekaan. Lahkeet ovat niin loysat, etta voisin salakuljettaa punteissani koko rinkan... taytyy varmaan ostaa naita mukaan taalta riittavasti, etta voin aloittaa Suomessa uuden trendin!

Kiitoksia kaikille blogin kommentoijille. On kiva tietaa, etta juttujamme myos luetaan. Koitan saada pian uusia kuvia nakosalle. Ongelmana on ollut, etta parissa viimeisimmassa nettipaikassa USB-portit eivat ole toimineet, joten en ole voinut kuvia laittaa.