Namaste (eli helou)!

Tulimme juuri tanne nettipaikkaan reissultamme Monsoon Palaceen katselemaan auringonlaskua. Sinne meidat ajelutti luottoriksakuskimme Fiimil ja olipa hanella kaksi tytartaankin mukana. Tytotkin halusivat nahda tuon palatsin ja auringonlaskun sielta. Maisemat olivat jalleen kerran upeat. Olimme seudun korkeimman vuoren paalla ja joka puolella oli silmankantamattomiin sumuisia vuoria. Kyyti vuorelle oli aika nykivaista ja olin aika varma, etta riksa hyytyy ja Fiimil laittaa tytot apumoottoreiksi tyontamaan, mutta kyllahan me sinne huipulle paastiin. Taidamme olla nyt niin kaukana, missa pippuri kasvaa! Ainakin vuorelle ajellessamme naimme jotain kasveja, joista naytti kasvavan pippureita.

Siita ravintolan mayrakoirasta, josta Tepe jo kirjoitti voisin sanoa etta mina en usko sen olevan kovinkaan montaa viikkoa vanha. On nimittain tosi pikkuriikkinen otus. Eilen se jai mun tuolin alle nukkumaan siksi aikaa kuin soimme. Olemme kayneet siina ravintolassa nyt kaksi kertaa. Eilen saimme siella aika jannaa ruokaa. Menuissa on yleensa ruoat laitettu erilaisten otsikoiden alle (snacks, indian, continental, break fast, hot beverages, sweet dishes jne), mutta eihan niihin tule koskaan niin tarkkaan kiinnettya huomiota. Eilen siis tilasimme molemma ruokaa otsikon Sizzlers alta miettimatta asiaa sen kummemmin. (Mina tilasin koko menyyn kalleimman ruoan jos ei lasketa kokonaista kanaa joka olisi ollut vahan kalliimpi, ja sita ei nyt lasketa koska kuka tilaisi kokonaisen kanan normaalina ruokana? Annokseni hinta oli noin kolme euroa, eli silla hinnalla normaalisti soisin kolme kertaa). Nyt tiedamme, etta sizzlersit ovat saaneet nimensa sihinasta. Ruoka-annokset tuotiin poytaan sellaisissa tulikuumissa astioissa, joissa ruoka viela jatkoi kypsymistaan! Sizzlerssit tunnistaa sihinasta ja kohti taivaita nousevista hoyrykiehkuroista. Ilmeemme mahtoivat olla nakemisen arvoiset, tuppasi nimittain vahan naurattamaan.

Olen ottanut tavakseni maistella taalla erilaisia lasseja. Lassi on intialainen juoma jossa on maustamatonta jugurttia, jaavetta (jotta koostumuksesta tulee juotava) ja jotain makuainetta. Olen tahan mennessa maistanut banaani-, suklaa-, kookos-, papayja- ja sitruunalasseja, joista viimeista lukuunottamatta kaikki ovat olleet hyvia. Special lassia tai Banglassia ei ole tarkoitus koittaa, niissa nimittain on marihuanaa.

Minulla on nyt sukat jalassa ensimmaista kertaa moneen viikkoon. Kyllahan taa tietty holmolta nayttaa... sukat ja sandaalit, mutta nyt on pakkotilanne. Moskiitot on syonyt mun jalat nilkoista alaspain niin pahasti etta meinaan kuolla kutinaan. Hassua etta niita pistoja ei ole muualla mun vartalossa oikeastaan lainkaan, mutta molemmat jalkaterat on saaneet viitisenkymmenta kutisevaa osumaa. Nama paikalliset itikat ovat taysin erilaisia suomalaisista sukulaisistaan. Taalla itikat liikkuvat yksinaan eivatka laumoissa ja niiden inina on niin pienta etta sita ei kuule kuin ihan parin sentin paasta korvasta. Nama eivat myoskaan syo vaatteiden lapi, joten siksi varmaan olenkin onnistunut saamaan pistoja vain jalkoihini. Pistohetkella ei tunnu mitaan kipua tai kutinaa. Kuulemma ne liikkuvat vain pimean aikaan (loogista, hyttynen voisi karistya auringon paahteessa), mutta koska niita ei lukumaaran vahyyden ja olemattoman ininan vuoksi nae kovin usein, on vaikea tietaa tarkemmin niiden elintavoista. Hotellilla meilla onkin sangyissa hyttysverkot, todella nerokas keksinto! Pitaa hommata sellainen myos Suomen suvea varten!

Limonaadit ovat taalla hinnaltaan noin kolmanneksen siita mita mehut. Mehut ovat siis todella kalliita. Harmmillista, koska kyllahan sita mieluummin joisi mehua kuin limonaadia. Otamme usein ruokajuomana paikallisia limppareita Mirindaa ja Thumps Uppia. Jalkimmainen on cola ja edellinen punaisen jaffan tapainen. Lassi ei oikein sovellu ruokajuomaksi, se on ennemminkin jalkiruoka.

Hotellillamme on kirjanvaihtopiste, joten hullu metsakyyhky paasi sinne odottamaan etta joku suomea taitava reissaaja sattuu sen sielta loytamaan. Kirjoitin kansilehdelle viestin, etta olisi mielenkiintoista kuulla lukijan tulkinta kirjasta ja lisasin sahkopostiosoitteeni. Kiva nahta tuleeko joku paiva viestia ja tiukkaa analyysia. Koittakaapa tosiaan paikantaa tuo kirja kirjastosta. Se on tehty vuonna 1988 etta mistaan uutuudesta ei ole kyse. Uskomatonta etta se on saanut finlandiapalkintoehdokkuuden! Se tuntui aluksi lahinna lukiolaisen esseelta, mutta pakko myontaa etta se on itseasiassa aika hyva. Se on niin hamaran outo etta se on jo hyva.