Lao pohjoisesta etelaan

Vietimme aikaa Van Viengissa runsaan viikon. Kaupunki on hyvin pieni, eika tekemista tubeilun lisaksi ole paljoa (ellei halua jumittaa ravintolassa katsomassa Frendeja, Simpsoneita tms.). Vuokrasimme siis parina paivana mopot ja ajelimme tutustumaan lahiseutuihin. Lauri ja Kimmo ajoivat ja Tepe ja mina oltiin kyydissa. Ensimmaisella reissulla kavimme tutustumassa suureen (pimeaan ja pelottavaan) luolaan, jossa oli Buddha-patsas. Poijat lahtivat taskulamppuineen seikkailemaan syvemmalle luolan uumeniin, mutta mina jain odottelemaan valoisaan kohtaan Buddhan luokse. Luolaseikkailun jalkeen paasimme uimaan turkoosiin laguuniin luolan lahettyvilla. Kun meinasimme lahtea takaisin huomasimme, etta Kimmon ja mun moposta oli etukumi tyhjana! Paikalliset olisivat heittaneet meidat mopoinemme takaisin Van Viengiin vaivaisella 10 dollarin pikkusummalla! Emme mokomaan kiristykseen suostuneet vaan lahdimme taluttamaan mopoa korjaamolle. Parin kilsan paasta korjaamo loytyikin ja saimme pyoran eheaksi 40 000 kipin eli noin 4 dollarin hintaan.

Toinen yhteinen moporetkemme ulottui 56 kilometria pohjoiseen, kaupunkiin nimelta Kasi. Ei siella oikeastaan mitaan nahtavaa ollut. Kunhan vain ajeltiin sinne, kaytiin syomassa ja lahdettiin takaisin. Matkalla ajoimme monien pikkukylien lapi ja lapset huiskuttivat meille ja huutelivat sabaidiiii (eli hei tahi terve tahi moi). Oltiin enaa muutaman kilometrin paassa palaamassa Vang Viengiin kun Laurin ja Tepen moposta loppui menovesi. Onneksi olimme kahdella mopolla liikenteessa, joten Kimmo kavi hakemassa lahimmalta bensa-asemalta lisaa polttoainetta. Niin paastiin taas jatkamaan matkaa ja jo parin sadan metrin jalkeen hyytyi vuorostaan meidan mopo ja nyt oli Laurin vuoro kayda hakemassa polttoainetta silta samaiselta bensa-asemalta. Ei kehdattu tyontaa mopoa sinne vaikka matka olikin lyhyt, silla aika noloa kayda hakemassa pulloon menovetta tankkaamatta kuitenkaan omaa mopoa ja sitten paatya tilanteeseen, etta polttoaine loppuu moposta. Naurua piisasi :)

Yhtena iltana tutustuimme muutamaan paikalliseen (Kim, Noi ja Apple), jotka veivat meidat tanssimaan laotanssia johonkiin juhlaan. Emme tieda mika juhla oli kyseessa, mutta koulun pihalle oli pistetty pystyyn esiintymislava bandille, oli tilaa tanssimista varten, poytia syomista ja juomista varten, karuselli lapsille, myyntikojuja ja mm. sellaisia peleja, etta pitaa heittaa tikoilla ilmapalloja ja jos saa kolme palloa rikki voittaa nallen. Jonkinlainen karnevaali siis. Laotanssi oli aika mielenkiintoista... Kaikki tanssivat pienissa ryhmissa ja nama ryhmat muodostivat ison ringin tanssilattian ympari ja tama rinki pyorii hiljalleen eteenpain vastapaivaan. Tanssikuviot eivat tassa olleet kovin vaikeita, mutta hieman heratimme hilpeytta lansimaisine tanssimuuveinemme. Lauri muistutti lahinna sammakkoa tehosekoittimessa.

Joulua muistimme juhlistaa 24. paiva vaikka kaikille muille taalla Joulu onkin 25. paiva. Soimme joulusuklaita (cerbero rochereita tms.), katsoin Youtubesta Lumiukon, kavimme saunassa ja soimme ravintolassa maukkaan aterian. Meilla oli jopa yksi tonttulakki, jota kukin sai pitaa vuorollaan. Taisin olla tana vuonna vahan liian tuhma, silla en saanut lahjan lahjaa (tai sitten Pukki ei vain tiennyt missa olen ja minne lahjat toimittaa). Sauna oli vallan mukava kokemus vaikka laolainen sauna ei olekaan suomalaisen saunan veroinen. Siella ei ollut kiuasta (eli ei voinut heittaa loylya) vaan seinassa oli putki josta tuli hoyrya. Ensin olimme teehoyryissa ja myohemmin saimme sitruunahoyryt. Tullessamme paikalle saunassa oli kolme suomalaista poikaa ja etela-korealainen pariskunta, mutta suomalaiset haipyivat aika pian omille teilleen. Myos korealaisilla on jonkinlainen saunakulttuuri, joskaan siihen ei kuulu saunaolut.

Joulun jalkeen lahdimme kiirehtimaan kohti etelaa, silla haaveissamme oli ehtia Uutta Vuotta viettamaan 4000 Islands:lle. Koskapa onnistuin vilustumaan Jouluna pahasti ei kunto riittanyt paukkia suoraan etelaan, joten jaoimme reissun muutamaan etappiin. Ensin matkasimme picupin kyydissa nelisen tuntia Vientianeen, jossa vietimme yhden yon. Pojat loysivat sielta Scandinavian Bakeryn ja saimme HAPANKORPPUJA ja kunnon JUUSTOA! Seuraavana paivana matkasimme 10 tuntia bussilla Savannakhettiin, jossa vietimme yhden yon ja kavimme tutustumassa dinosaurusmuseoon. Museo oli kovin pieni, mutta saimme pitaa kadessamme aitoa fossiilia, joka oli kasittaakseni pala T-rexin luuta. Seuraavana paivana matkasimme bussilla Pakseen, mista yhden yon jalkeen pickupin kyydissa Don Detille. Pickupin lava on taalla ihan yleinen tapa matkustaa ja pickupit lahtevat usein linja-autoasemilta. Lavalle on rakennettu penkit ja katoskehikko. Poijaat matkustivat tuon viimeisimman matkan patkan pickupin katolla, eika sinne lavalle olisikaan enempaa vakea mahtunut, oli sen verran taytta. Parhaimmillaan auton kyydissa oli noin kolmisenkymmenta ihmista, joista suuri osa viela yllattaen lankkareita. Olipa siella myos yksi austraalialainen poika, joka oli ollut Suomessa vuoden vaihto-oppilaana.

Nyt olemme olleet jo yhden yon taalla Don Detilla. Tama on yksi niista alueen 4000 saaresta. Meilla on bunglowi ihan Mekong-joen rannalla ja huoneen hinta on 10 000 kippia per naama per yo (eli noin dollarin eli noin 70 eurosenttia). Bungalowin verannalla on nelja riippumattoa, joten ei tarvitse lahtea kauas rentoutumaan. Eilen kavimme Reggae Bar -nimisessa ravintolassa, jonka isanta kertoi etta hanella on kaksi suomalaista ystavaa, Riku ja Tunna. Sitten han tiedusteli olemmeko nahneet hanet televiissiosta. Todennakoisesti olemme, silla kyllahan nuo Madventuret on tullut jo pariinkin kertaan katsottua.