Aktiviteettipärinät

Seuraavaksi ajoimme takaisin kohti pohjoista, sillä olimme sopineet tapaavamme Laurin seuraavana aamuna Taupossa. Yövyimme levähdyslevikkeellä lentokentän läheisyydessä, sillä pojilla oli aamulla edessä laskuvarjohyppy. Herätessämme huomasimme, että Lauri oli tullut omalla autollaan samalle levikkeelle meidän kanssamme, joten säästyimme hänen etsimiseltään. Lentokentällä minä pysyi tiukasti maassa, vaikka henkilökunta koitti houkutella minuakin hyppäämään. Pojat saivat päälleen hassut haalarit ja suuntasivat taivaalle. Minä odottelin maassa kameran kera. Aika nopsaanhan ne jo sieltä tipahtivat. Epäilen kyllä, että saivatko minkäänlaista iloa irti koko hypystä, olivat nimittäin molemmat maahan päästyään ihan yhtä apaattisia kuin ennen hyppyä. Poikien hypystä kertova video aiheutti kyllä suurta riemua, lähinnä Kimmon lepattavien poskien takia.

Poislähtiessämme poikkesimme Taupon keskustassa ajelemassa ihmeellisillä härveleillä, joiden nimiä en muista. Härvelissä on kaksi rengasta ja tanko. Kahden renkaan välissä seistään ja tangosta pidetään kiinni ja sillä ohjallaillaan. Nämä kyseiset olivat sellaisia maastoajohärveleitä ja niissä oli nurmikolla ajeluun soveltuvat renkaat. Härveli meni sitä nopeammin mitä enemmän nojasi eteenpäin ja jarruttaessa piti nojata taaksepäin. Hurjistelimme nurmella noin vartin verran ja säästyin vähäisillä kolhuilla: Sain vain yhden mustelman.

Koitimme löytää nukkumapaikan mahdollisimman läheltä Rotoruaa, jotta olisimme päässeet seuraavana päivänä zorbeilemaan, mutta jouduimme ajamaan 30 kilometriä zorppipaikan ohi ennen passelin levähdyspaikan löytymistä. Seuraava päivä oli vielä kaiken lisäksi pyhäpäivä, jonkin sotajutun muistolle, joten kaupat yms. olivat kiinni. Niin meni koko zorbeilu lopulta sivu suun, sillä auton nokka piti jo kääntää kohti Aucklandia. Auton vuokra-aika oli loppumassa.