Aktiviteettejä Luang Prabangissa

Ensimmäinen varsinainen aktiviteetti Luang Prabangissa oli tutustuminen Royal Palace Museumiin. Kyseessä oli siis monarkian ajoilta peräisin oleva kuninkaallinen palatsi, jossa pääsimme pällistelemään kuningasparin asuintiloja makuuhuoneineen päivineen sekä kuninkaallista esineistöä, kuten vaatteita, koruja, koriste-esineitä, taidetta, henkivartijakaartin miekkoja, kuninkaan norsullaratsastussatulaa sekä muilta valtioilta saatuja lahjoja. Yhdysvaltojen lahjat olivat kaikkein hölmöimpiä! Niihin kuului pala kuukiveä sekä postikorttia pienempi Laon lippu, jonka sanottiin käyneen kuussa Apollo 11 kyydissä! Muut maat olivat sentään antaneet posliiniastioita, hopeaa, kultaa, norsunluuta, silkkiä sun muuta! Palatsissa kuulemma kummittelee, eikä kukaan paikallinen mene sinne auringonlaskun jälkeen. Ei sinne kyllä pääsisikään, sillä aukioloajat olivat valoisan ajan puitteissa.

Eräänä toisena päivänä teimme retken 32 kilometrin päähän Tat Kuang Si -nimisille vesiputouksille. Vesi laskeutui moniin turkoosin värisiin altaisiin, joissa pääsi uimaan. Vesi oli aivan jäätävän kylmää, mutta olihan se pakko pulahtaa, kun oli mahdollisuus uida noin kauniissa ja erikoisessa paikassa. Putousten lähettyvillä oli häkeissä elelemässä aurinkokarhuja (sun bears) ja tiikeri, jotka oli pelastettu salametsästäjien kynsistä. Tiikeri oli niin hyvin piilossa omassa aitauksessaan, ettemme nähneet siitä vilaustakaan, mutta karhuja näimme senkin edestä (ja takaa).

Saimme aika paljon liikuntaa, kun päätimme kipittää portaat Phu Si -temppeliin Luang Prabangin keskustassa. Ensimmäiset 130 porrasta saimme kiivetä ilmaiseksi, mutta sitten pitikin maksaa pääsymaksu. Tokihan sen maksoi, ei kai sitä enää siinä vaiheessa käänny takaisin! Jäljellä portaita oli tuolloin enää 190 kappaletta. Melkein puoliväli! Huipulta olikin sitten mahtavat maisemat ympäri kaupunkia. Temppelissä oli tapana vapauttaa häkistä pieniä lintuja (häkkejä olisi voinut ostaa portaiden alapäästä mummeleilta), ja näimmekin erään länkkäriperheen vapauttavan linnun (jonka lentäessä pois perheen 3 -vuotias tytär sai aikamoisen uhma-iktu-raivarin). Katsellessamme korkeuksista maisemia ja lentokoneen laskeutumista läheiselle kentälle, osoitti joku lintu mieltään ruikkaamalla kakan Teemun otsalle. Piti varmaan meitä pahoina ihmisinä, kun me ei vapautettu sille lisää lintukavereita.

Päivänä eräänä menimme Lasten kultuurikeskukseen seuraamaan nukketeatteri- ja tanssiesityksiä, joita keskuksen 14-18 -vuotiaat nuoret esittivät. Ennen esitysten alkua osallistuimme Baci -seremoniaan. Kyseessä on buddhalaisuuteen liittyvä siunausseremonia, jossa toivotetetaan hyvää onnea ja terveyttä kaikille paikallaolijoille. Seremoniaan liittyi banaaninlehdistä ja joistain kukista tehty alttari, ja siunausten jälkeen alttarilla olleet valkoiset narut sidottiin osallistujien ranteisiin. Mitä enemmän naruja sitä enemmän hyvää onnea. Meille jaettiin myös ruokaa: banaaneja, riisikakkuja, kookospannaria, makeaa sticky ricea ja laoteetä. Oli hyvin hyvää :P

Kerran hotellillemme palatessa, huomasimme vierasrekisteristä, että hotelliin oli tullut uusi asukas Suomesta! Jäimme siis pelaamaan pihalle apinahäkin viereen korttia ja juomaan olutta, tarkkaillen kaikkia ohikulkijoita. Kuka näyttää suomalaiselta? Muutaman kotvan kuluttua hotellille saapui Lauri eli Lalli, jonka kanssa aloimme juttelemaan reissaamisasioita. Vaikka Lallin matka oli ihan alkumetreillään, oli hän ehtinyt jo ostaa pullon skorppioniviinaa. Kyseessä on siis pulloon tungettu skorppioni, jonka päälle on kaadettu paikallista lao-lao -viinaa. Kuultuaan, että me Teemun kanssa emme olleet vielä tuota herkkua(?) maistaneet, tarjoutui Lalli oitis antamaan meille maistiaiset. Olihan se kyllä todella tujua tavaraa... vaikka otimme vain parit pienet hörpyt niin pää oli kipeä koko seuraavan päivän!

Sokerina Luang Prabangin tarjoamien aktiviteettien pohjalla oli elefanttisafari. Safarilla ratsastimme puolitoista tuntia elefantin selässä viidakon halki ja joen yli. Me Tepen kanssa onnistuimme saamaan lauman suurimman ja vanhimman norsun, 51 -vuotiaan uroksen. Oli mukavaa päästä lähikontaktiin niin mahtavan eläimen kanssa. Todella jännittävää oli, että norsun iho on niin kovin kovin lämmin... jotenkin sitä on ajatellut, kun ovat niin paksunahkaisia, että olisivat viileämpiä. Melkeinpä parasta oli, kun norsut tulivat viidakosta joelle ja alkoivat juomaan. Vähän pelotti, että jos alkavat roiskimaan vettä ja kastelevat meidät!