Savannakhetissa viivyimme vain muutaman mukavan, laiskotteluntäyteisen päivän. Lepäsimme Vietnamin seikkailujen jälkeen ja pesetimme pyykkiä. Yhtenä päivänä vuokrasimme tandem-polkupyörän, jolla huristimme kaupungin ulkopuolelle kivaan puistoon lukemaan kirjoja. Tandempyöräily oli yllävän helppoa silloin kun minä olin edessä ohjaamassa, ja yllättävän vaikeaa silloin kun Tepe ohjasi ja minä olin takana. Ei me hirveesti meluttu eikä syljeskelty.
Vaikka Savannakhet on rajakaupunki ja liikenne Thaimaasta on vilkasta, ei kyseessä ole erityisen turistisoitunut kaupunki. Matkaajat jatkanevat matkaansa sieltä suoraan joko etelään tai pohjoiseen, jäämättä ihmettelemaan pitemmäksi aikaa. Pieniä muutoksia sielläkin oli sentään ehtinyt tapahtua sen jälkeen, kun joulukuussa poikkesimme siellä Kimmon ja Laurin kanssa. Nyt pankkiautomaatista sai nostettua rahaa Visalla eikä vain Mastercardilla niin kuin aikaisemmin. Niin se edistys hiipii eteenpäin...
Koska turistit eivät ole turmelleet kaupunkia vielä, oli siellä mukavan alhainen hintataso. Hotellihuoneestamme maksoimme kolme dollaria ja 20 000 kipillä (pikkasen runsas kaksi dollaria) saimme paikallisessa rantaravintolassa hot pot -aterian kahdelle hengelle. Ruokaa siinä oli niin paljon, ettemme edes jaksaneet syödä annosta loppuun.
Savannakhetista jatkoimme matkaamme Laon pääkaupunkiin Vientianeen. Edullisen nukkumapaikan löytyminen meinasi osoittautua vaikeaksi, sillä kaikki alle 15 dollarin huoneet olivat varattuja. Vihdoin kuitenkin sinnikäs rinkkojen raahaaminen ympäri kaupunkia palkittiin, ja asetuimme taloksi Guest Houseen, jossa huoneemme maksoi vain 7 dollaria.
Vientianessa keskityimme muutaman päivä ajan nähtävyyksien kiertelemiseen. Kävimme vuokratuilla polkupyöllä katsomassa Laon rahassakin komeilevaa, maan tärkeintä monumettia, Pha That Luangia (kullankeltainen iso stupa). Aikaisemmin olimme osuneet sattumalta That Dam -nimisen stupan luo. Se oli aikoinaan ollut kullalla vuorattu, mutta siiamilaiset olivat sodassa (vuonna 1828) varastaneet kullan. Vientianen asukkaita suojeli tuossa sodassa 7-päinen lohikäärme, mutta se ei tainnut pitää kullan suojelemista tärkeänä... Kävimme katsomassa myös Patuxai:ta eli laolaisten versiota Pariisin Riemukaaresta. Sitä ympäröivässä puistossa oli Musical Fountain, eli musikaalinen suihkulähde. Siinä veden roiske ja purskautukset oli ajoitettu musiikin mukaan hienoksi tanssiksi tai showksi. Auringonlaskun punertamaa taivasta vasten näky oli erittäin komea.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Terkkuja Raisalle ja Tepelle!