Kohti etelää

Matkallamme Phon Savanhista kohti Vang Viengiä olimme varmaankin lähimpänä kuolemaa, mitä koskaan eläissämme. Koska Pohjois-Laos on aika vuoristoista seutua, taittui matka tuttuun tapaan kapealla tiellä, joka kiemurteli ja mutkitteli vuoren muotoja mukaillen. Juttelimme juuri Teemun kanssa maamiinoista, kun linja-auton oikea eturengas räjähti! Bussi heittelehti kaistalta toiselle matkalaisten kiljuessa. Ensimmäinen ajatus aivoissani oli, että ajoimme miinaan, mutta parissa sekunnissa älysin, että eihän niitä nyt sentään keskellä tietä ole. Kuski sai onneksi bussin pysähtymään turvallisesti tien sivuun ja säikähtäneet matkalaiset purkautuivat ulos rauhoittumaan jännittävän tilanteen jäljiltä. Asfaltissa näkyi komeat jarrutusjäljet ja renkaasta irronneita kumiriekaleita oli pitkin tietä. Kyllä siinä sydän läpätti itse kullakin.

Vang Viengissä asetuimme taloksi Guest Houseen, jossa oli sauna. Heti ensimmäisenä iltana menimme nautiskelemaan kuumista huuruista. Eihän se toki ollut mitään verrattuna suomalaiseen saunaan, mutta kyllä oli taas paljon puhtaampi olo, kun sai rapsuteltua ylimmän likakerroksen iholta pois. Viimeksi kävimme saunassa Jouluna, joten jo oli aikakin!

Vietimme Vang Viengissä muutaman lokoisen päivän riippumatoissa tai auringossa maaten ja kirjoja lukien sekä joessa pulahdellen. Eräänä päivänä olin aivan ihmeissäni, kun yhdestä ravintelista kuului suomeksi laulettua reggae-musiikkia! Sama levy taisi soida siellä koko päivän, koska illemmalla kuljin saman paikan ohi uudestaan ja yhä kuului suomalaista laulua. Ainakin jälkimmäinen oli Jukka-Poika -nimisen, minulle aika tuntemattoman artistin tuotantoa.

Sitten aikamme Laolla olikin ohi ja suuntasimme kohti Thaimaata ja Bangkokia.