Seuraavaksi suuntasimme kohti Laon pohjoisempia osia. Matkalla poikkesimme pariksi päiväksi Vang Viengiin, mutta tällä kertaa emme käyneet tubeilemassa. Kaupunki oli muuttunut hurjasti sitten viime näkemän! Uusia ravintoloita, kuppiloita ja Guest Houseja oli ilmestynyt kuin sieniä sateella, puhumattakaan nettikahviloista, joita tuntui nyt olevan joka kulmalla. Vietimme aikamme riippumatoissa kirjoja lukien, auringossa maaten ja joessa "uiden" (virta oli niin kova ja vesi matalalla, ettei siinä oikeastaan voinut uida, kastautua vain).
Seuraava etappimme oli Luang Prabang, jossa viihdyimmekin puolisentoista viikkoa. Asustelimme mukavassa pikkuhotellissa, ihan vanhan kaupungin keskustassa. Hotelli oli rauhallisella pikkukadulla kahden temppelin läheisyydessä. Hotellin pihalla, aivan ikkunamme takana oli häkissä kaksi pientä apinaa, joiden touhuja oli mukavaa seurata, joskin ressukoilla oli vallan liian pieni elintila. Voiko olla hulvattomampaa näkyä, kuin apina joka raaputtaa kainaloaan takajalalla?
Luang Prabang oli todella viihtyisä kaupunki ja se onkin vanhoine rakennuksineen Unescon World Heritage -listalla. Turisteja kaupungissa piisasi. Ei niinkään reppureissaajia, vaan pakettimatkalaisia. Vilinää ei kuitenkaan ollut häiriöksi asti. Katukuvassa kyllä huomasi, että turistivirta on tuonut kaupunkiin rahaa, paikalliset olivat paljon pulskemmassa kunnossa kuin missään muualla matkamme aikana. Auringonlaskun aikaan keskustan kadut täyttyivät "torimyyjistä" ja kaupunki muuttui suureksi Night Marketiksi. Harmillisesti vain melkein kaikilla myyjillä tuntui olevan aivan samanlaiset käsityöt myynnissä kuin muillakin.
Mitä puuhasimmekaan Luang Prabangissa? Siitä lisää myöhemmin, samassa reissublogissa, samaan reissuaikaan...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Terkkuja Raisalle ja Tepelle!